Saksasta Suomeen junalla ja laivalla - miten matka sujui?

Projektimme tutkija kirjoittaa huhti-toukokuun vaihteessa tekemästään liki pioneerihenkisestä Saksan työmatkasta. Paluumatka kulki maata pitkin Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Lue miten matka sujui ja mikä yllätti. Lopussa myös käytännönläheinen matkavinkkilistaus, Euroviisuja unohtamatta! 

 (Disclaimer 1: teksti ei liity projektin tutkimusaiheeseen ja se on tarkoituksella kirjoitettu kepeämmällä tyylillä. Tarkoituksena on tarjota kurkistus siihen, mitä voi tulla eteen ja tarjota tietoa muille samanlaista matkaa suunnitteleville). 

 

Matkasuunnitelma: Berliini - Hampuri - Kööpenhamina - Tukholma - Turku

Olen aiemmin junamatkaillut varsin paljon Saksassa: kokemusta on kertynyt myös pitkiltä välimatkoilta Pohjois- ja Etelä-Saksan väliltä. Aivan muutaman viime vuoden eli koronapandemina aikana en ole Saksassa matkaillut, mutta aiempien kokemusteni mukaan junamatkailu maassa on ollut helppoa, varsin edullista ja yleensä junat ovat kulkeneet lähes aikataulussa – poislukien lakot, myrskyt tai muut poikkeusolot kuten biblikaaliset tulvat. Toki aikataulumuutoksia on aina saattanut tulla sekä junien toimintaongelmia, mutta tällöinkin Deutsche Bahn eli DB on järjestänyt sujuvasti bussi- tai taksikyydin. En siis epäröinyt junalla matkaamisen toimivuutta.

Ostin tälläkin kertaa matka- ja paikkaliput etukäteen Berliini - Kööpenhamina -välille DB:n sivujen kautta. Päädyin paikkalipun ostoon, sillä matka veisi useamman tunnin ja tiesin entuudestaan, että junissa voi olla ruuhkaisaa. Ajattelin myös työskenteleväni matkalla (heh). Ennakkoaavistus ruuhkasta toteutui, mutta siinä paikkalipusta ei ollut enää mitään hyötyä.

Luin etukäteen tuoreita matkakokemuksia Facebookin Maata pitkin matkustuvat -ryhmästä ja mahdollisten viivytysten takia päädyin väljentämään aikatauluani siten, että olisin yhden yön Kööpenhaminassa. Tarkoitus oli, että minulle jäisi hieman aikaa hengähtää ja jaksaisin siten myös seuraavana matkapäivänä työskellä junassa. Tosin pysähdys Kööpenhaminassa ei ollut ajankohtana erityisen edullista. Hintatasolle selvisi toki myöhemmin syykin: Euroviisut Juutinrauman toisella puolella Malmössä!

Aiemmin minulla oli ollut DB:n alennuskortti (maksullinen), tosin tuolloin asuin maassa ja matkustin paljon. Enää minulla ei ollut myöskään DB:n asiakastiliä, joten ostin matkalipun ilman heidän omaan järjestelmäänsä kirjautumista. Tämä pieni seikka osoittautui jälkeenpäin haasteelliseksi: kun viivästyksiä tai perumisia tapahtuu ja haluaa hakea korvauksia, niitä on helpompaa hakea jos on ostanut lippunsa DB:n asiakastilin kautta – silloin lippuostot ovat jo järjestelmässä valmiiksi. 

Matkan toista päivää varten ostin Öresundtåg-sivulta lipun Kööpenhamina - Tukholma -välille, varasin myös paikan. Lippuja myyvät muutkin sivustot, mutta tässä vaiheessa itselläni oli jo kiire hintojen noustessa nopeasti kun olin varsin myöhäisessä vaiheessa liikkeellä. Paikkalippu osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä matka Malmöön, meni hyvin ruuhkaisissa mutta toki myös iloisissa Euroviisutunnelmissa. Malmössä oli junan vaihto nopeampaan. Olin tarkoituksella valinnut junan, joka olisi Tukholmassa aikataulun mukaan noin 3,5 tuntia ennen Suomeen suuntaavaan laivan lähtöä. Ajattelin tämän riittävän, jos juna myöhäistyisi.

 

Euroviisukaupunki Malmöön olisi voinut suunnistaa melkeinpä paljettien ja glitterin kimalluksen ohjaamana. Euroviisuhuuma oli liki käsin kosketeltavaa!

Toteutus: miten matka meni? 

Berliinistä Suomen rannikolle matkaaminen kesti melko tarkalleen 48 tuntia suunnitelmalla, joka oli tehty alunperin melko väljäksi. Ensimmäinen etappi eli parin tunnin matka Berliinistä Hampuriin sujui hyvin. Tosin puolisen tuntia ennen Hampuriin saapumista huomasin DB:n sovelluksesta, että Hampurin ja Kööpenhaminan välisellä rataosuudella oli jotakin häikkää: sovelluksen tiedot olivat epämääräisiä ja maininta koski vain palokunnan sammutustoimintaa radalla. 

 

Kööpenhaminan juna, joka ei koskaan lähtenyt. Lähtö peruttiin heti kuvan oton jälkeen. Tapahtumilla ei ole muuta kuin ajallinen yhteys.

Aikataulun mukaan Hampurissa piti olla noin 40 minuutin odotus ennen Kööpenhaminan junan lähtöä. Seisoskelu asemalla venyi lopulta reiluun 2,5 tuntiin: ensimmäinen juna peruttiin aivan viime minuuteilla ja matkustajia pyydettiin odottamaan kaksi tuntia seuraavaa junaan. Myös seuraava juna peruttiin vain pari minuuttia ennen aikataulutettua lähtöä. Tässä vaiheessa alkoi selvitä, että viivytystä aiheutti tulipalo erään ratasillan tuntumassa: tapahtuma esti junaliikenteen kyseisen sillan kautta. DB:n henkilöstö Hampurin asemalla (sikäli kun heitä löytyi!) sanoi, etteivät tiedä liikenteestä tai sen jatkumisesta mitään varmaa.

Lopulta kahden perutun junan matkustajat ohjattiin täpötäyteen paikallisjunaan 30 minuutin matkan päähän. Ratkaisu oli erikoinen, sillä vain hieman aiemmin oli mennyt paikallisjuna kauemmalle asemalle, josta olisi ollut lyhyt matka kuljettaa matkustajat kunnossa olevalle rataosuudelle Tanskaan. Lopulta päädyimme seisomaan pikkukaupungin asemalaiturilla ilman ohjeita. Luvattuja busseja tuli kaksi, jättäen arviolta parisen sataa matkustajaa – tai kenties enemmänkin – seisomaan asemalle. Paikallinen poliisi kävi ihmettelemässä ruuhkaa, mutta DB:n henkilöstöä ei paikalla näkynyt.

Olin Hampurin asemalla DB:n matkakeskukseen jonottaessa tutustunut saksalaiseen muusikko-runoilijaan, jolla oli samaisena iltana oma keikka Kööpenhaminassa. Ilman hänen toimeliaisuuttaan olisin varmasti seissyt pikkukaupungin asemalla huomattavasti kauemmin kuin sen parisen tuntia: pitkän odottelun jälkeen hän sai puhelimitse yhteyden DB:n asiakaspalveluun ja lupauksen siitä, että DB korvaa taksimaksat eteenpäin. Olin kuulevinani verrattain painokasta saksankielistä keskustelua asiasta. Oma kielitaitoni oli vuosien tauon jälkeen sen verran ruosteessa, että ilmaisuni saksaksi olisi ollut tuotakin suorempaa.

Pääsin saksalaisseurueen kanssa tilataksilla Tanskan Padborgiin, jossa ehdimme Kööpenhaminaan menevään EC-junaan. Myös muut seurueet näyttivät turvautuneen takseihin, kun busseja ei ollut kuulunut. Saimme matkustaa alkuperäisillä lipuilla Kööpenhaminaan. Näytti siltä, että kovin moni meidän kanssamme pikkukaupungin asemalla seisseistä Kööpenhaminaan pyrkijöistä ei ollut ehtinyt samaan junaan: DB ei siis saanut lisäbusseja paikalle ainakaan kovin nopeasti, vaikka ensimmäisen junan peruutuksesta oli mennyt vähintäänkin nelisen tuntia siinä vaiheessa kun hyppäsimme taksiin.

 

Lehmiä maalaismaisemissa taksista nähtynä. Kohteiden kansallisuutta ei ole voitu jälkikäteen varmistaa: kyseessä oli joko saksalainen tai tanskalainen nautakarja.

Saavuin Kööpenhaminaan melkeinpä viitisen tuntia myöhässä väsyneenä ja nälkäisenä - matka kesti noin 11 tuntia. Seuraavana aamuna matkani jatkui Kööpenhaminasta eteenpäin. Tällä kertaa matka sujui hyvin: SJ:n juna Tukholmaan myöhästyi lopulta vain puolisen tuntia joutuessaan odottelemaan muita junia aivan Tukholman liepeillä. Tukholmassa jäi riittävästi aikaa ruokailuun ja laivalle menevän bussin etsimiseen. Laivayhtiön oma bussi lähti kätevästi aivan bussiterminaalin edestä ja ostin kuljettajalta lipun. Myös iltalaiva Tukholmasta kohti Suomea lähti aikataulussa ja saapui perille suunnitellusti seuraavana aamuna raikkaassa toukokuisessa säässä. (Tässä vaiheessa matkaaja ei enää jaksanut vaivautua kuvaamaan, koska sormet jäätyivät viimassa, jutun kuvituskuvat siis aiemmilta etapeilta.) 

 

Kööpenhaminan historiallisen aseman seesteisyyttä aamujunaa odottaessa. Euroviisumatkaajat glittereissään ja paljeteissaan loistavat vielä poissaolollaan (kirjaimellisestikin).

 Lopputulema

Saksan "junakaaos" oli varmasti aikamoinen koettelemus myös junayhtiön väelle, mutta toisaalta tällaisten tilanteiden odottaisi hoituvan ainakin paremmalla tiedotuksella. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ruuhkaisin sesonki vaan aivan ns. tavallinen arkipäivä. Kenties Tanskan rajan tuntumaan (käytännössä maaseutua) oli vaikeaa saada busseja etäisyyksien takia. Toisaalta samalla asemalla seisoi useita tyhjiä paikallisliikenteen busseja, joten tilanne oli absurdi. Muutama bussi DB:n omilla kylteillä pyöri paikalla tyhjänä.

Kokemus matkustaa taksilla Tanskaan oli erikoinen, sillä tarkoituksenahan oli alunperin matkustaa ekologisemmin. Taksimatka kesti reippaan tunnin, mutta sinä aikana kuljettajamme pysähtyi kahdesti: ensin keräämäältään meiltä maksun(!) kesken matkan ja toisen kerran lisäämään öljyä – bensa onneksi riitti määränpäähän asti... (Taksimatkan hinta/hlö siis sovittiin jo etukäteen ennen kuin taksi lähti liikkeelle). Toisaalta taksimatka vei voiton epätietoisesta asemalla seisoskelusta, ilman mitään tietoa eteenpäin pääsystä: bussikyytiä odottamaan jääminen olisi todennäköisesti venyttänyt matkaa vielä tunneilla. Havaintojeni mukaan Tanskan puolelle saapuneet taksit ottivat kyytiin toiseen suuntaan meneviä matkustajia palatessaan takaisin Saksaan.

Vaikka kaikki ei mennytkään aivan suunnitellusti, voisin jatkossa matkustaa maata pitkin pidempiäkin työmatkoja. Tätä matkakokemusta rikkaampana lisään loppuun muutaman vinkin junamatkailua kyseisissä ilmansuunnissa suunnitteleville. 

 

Merinäköala Kööpenhaminan ja Malmön välillä. Tarkkasilmäinen havaitsee kuvassa junamatkailun ohella kaksi muutakin matkustusmuotoa.

Vinkkejä vastaisen varalle

Alla oleva koskee erityisesti Saksaa ja tavallisilla lipuilla matkaavaa (ei-reililippuja).

Mikäli mahdollista, tee rautatieyhtiön asiakasjärjestelmään oma tili, jossa matkalippuostot näkyvät. Korvausten hakeminen myöhemmin voi olla helpompaa, kun voit tehdä sen sähköisesti (esim. DB).

Lataa puhelimeen rautatieyhtiön/kuljettamisesta vastaavan tahon oma sovellus, sillä todennäköisesti näet siitä nopeimmin mahdolliset viivytykset, muutokset tai palavat sillat.

Yhtiön asiakaspalvelun puhelinnumerot voivat tulla tarpeeseen, jos joudut kysymään vaihtoehtoisista reiteistä tai kulujen korvauksista. Ota ne muistiin etukäteen, sillä maaseutupaikoilla nettiyhteydet voivat olla hitaita. Pikkuasemilla ei välttämättä ole henkilökuntaa neuvomassa tai väki ei taida kovin monia kieliä.

Jos et ymmärrä paikallista kieltä ja tiedotuksia, kysy rohkeasti muilta. Ympärilläsi on todennäköisesti eri maista tulevia matkustajia tai jokunen kielitaitoinen natiivi. Myös taksimatka tai muu jatkokyyti tulee porukalla matkustaessa edullisemmaksi, mikäli tarve niin vaatii.

Varaudu yllättäviin matkakuluihin käteisellä rahalla. Ainakaan Saksassa kortilla maksaminen ei välttämättä ole (vieläkään) vaihtoehto. Tämä koskee esimerkiksi takseja.

Varaa riittävästi aikaa vaihtojen ja mahdollisten myöhästymisten takia – etenkin jos aiot matkustaa eteenpäin jatkoyhteydellä, joka ei odota (laiva, lento...).

Ainakaan Saksan vanhemmissa IC- ja EC-junissa ei ole kovin kummoisia ruoka- tai juomatarjoilua: Suomen VR:n tyylisiä lämpimiä ruoka-annoksia tai erikoisruokavalioiden huomioon ottamisia voi olla turha odottaa. Omat pidemmän ajan havaintoni tuotevalikoimasta rajoittuvat kahviin, paikallisiin panimo- ja makkaratuotteisiin ja jäätelöön, useimmiten eri junissa. Joissakin junissa jo termoskahvi vaunuissa kulkevalta myyjältä on luksusta. Mukaan kannattaisi siis varata jotakin (säilyvää) evästä ja juomista, ja varmasti ainakin lasten kanssa matkaavat tietävät muonituksen tärkeyden kaiken onnistumisen kannalta. Saksassa asemalaitureilla on usein pieniä kioskeja, joista saa nopeasti mukaan täytettyjä sämpylöitä ym.

Lasten kanssa matkaavat saattavat etsiä junasta leikkivaunua. Joissakin Saksan junissa (ICE) voi olla erillinen osasto/hytti, jossa on kymmenkunta istuinpaikkaa, pari pöytää sekä taso vaipanvaihtoa varten (vessa yleensä lähellä). Tilaan mahtuu parit lastenvaunut/rattaat. Nämä pienet hytit täyttyvät yleensä nopeasti. Itselläni ei ole kokemusta näiden varaamisesta, mutta näköjään niihinkin voi varata paikan. Myös muunlaisia "pienten lasten alueita" voi olla (ks. DB:n sivut saksaksi), katsele tarroja ja erilaisia symboleja vaunujen pystypinnoissa.

Jos matkustat ykkösluokan lipulla, sinulla voi olla oikeus käyttää DB:n asemilla olevia lounge -tiloja (tarkista lippua ostaessa sisältyykö oikeus lippuusi ja onko ko. asemalla loungea). Oleskelutilassa voi odottelun ohella käyttää ilmaista nettiä, lueskella lehtiä ja nauttia lipun hintaan sisältyvistä ruoka- ja juomatarjoiluista sekä käyttää tilan toiletteja (saattaa olla myös suihkuja, ehkä?). Nykyisin tarjolla olevat ruokavaihtoehdot löytyvät jo DB:n netistäkin (saksaksi).

Tunnetusti Keski-Euroopan lomakaudet ajoittuvat toisin kuin Suomessa: koulut ja opiskelut voivat jatkua 1–1,5 kk pidempään. Alkukesällä voi siis olla vielä rauhallisempaa, lomakausi taas jatkuu pidempään kuin Suomessa. 

Junat – etenkin vanhemmat – voivat olla huonosti ilmastoituja: jo toukokuun kesäisillä lämpötiloilla helleherkällä voi olla tukalaa, mikä on hyvä ottaa huomioon erityisesti pienten lasten ja lemmikkien kanssa matkatessa. Äärilämpötiloissa tämä on ongelma nyt ja tulevaisuudessa.

Liity Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmään. Voit lukea tai kysyä etukäteen vinkkejä ja kokemuksia. Kohdatessasi ongelman reissussa saat ryhmästä todennäköisesti neuvoja sekä vertaistukea. Voit myös kertoa muille hyvistä tai huonoista matkakokemuksista tai mahdollisista pullonkauloista omalla reitilläsi jo matkasi aikana: näin saatat auttaa jotakin toista matkaajaa varautumaan haasteisiin ajoissa.

Tarkista ajoissa osuuko matkareitillesi sattumoisin Euroviisut. Jos osuu, sulaudut paremmin joukkoon kun pakkaat mukaan glitterit ja paljetit – kokemukseni mukaan tässä joukossa more is more! 

Teksti ja satunnaiset matkakuvat Maare Paloheimo

 

(Disclaimer 2: vinkit perustuvat kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja epätäydelliseen saksankielentaitoon pidemmältä ajalta, yksityiskohdat kuten palvelujen kattavuus ja mahdolliset siltojen palot ja sammutustyöt kannattaa tarkistaa kulloisenkin reitin kohdalla erikseen.)