Onko historiantutkijan työskenneltävä arkistossa?
![]() |
Turun hovioikeuden aineistoja. Vasemman puoleisesta vain kaksi sivua oli minulle hyödyllisiä. |
Julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaan kyseinen toimintamalli laajenee Hämeenlinnasta myös muualle. Turku olisi eräs näistä maakunnallisista toimipaikoista. Turun tilanteeseesta on käyty keskustelua esimerkiksi Turun Sanomien sivuilla: historiantutkijat ovat nostaneet esille niin aineiston saatavuuden kuin Arkistolaitoksen suunnitelmien vaikutukset tutkimuksen vapauteen (ks. Tutkimuksen vapaus uhattuna – miten jatkossa taataan pääsy digitoimattomaan tai käyttörajoitettuun aineistoon? Turun Sanomat 27.5.2025). Vastaisuudessa arkistolaitos voisi myöntää tutkijoille lupia itsepalveluasiointiin tietylle ajalle, mutta tässä Kansallisarkisto ilmeisesti itse määrittelisi kuka on "tutkija". Uudistukset ovat herättäneet huomiota ja niiden ongelmallisuuden on nostanut esille esimerkiksi ammattisukututkija Terho Asikainen. Hän on tehnyt Kansallisarkistosta kantelun oikeusasiamiehelle. Yle uutisoi asiasta tänään (ks. Sukututkija kanteli Kansallisarkiston uusista rajoituksista: ”Miten arkisto voi päättää, kuka on oikea tutkija?”, Yle 10.6.2025)
Olen itse viime vuosina iloinnut siitä, että ensimmäistä kertaa asun kaupungissa, jossa myös tutkimustyöhöni liittyvät arkistoaineistot ovat – ei enää monen tunnin junamatkoja ympäri maata tai lentomatkoja maasta toiseen vaan pääsisin arkistoon halutessani vaikka kävellen. Paitsi että en: koronapandemian jälkeen tämä ilo taitaakin jäädä verrattain lyhytaikaiseksi. Viime vuonna ja tämän vuoden alussa ennätin työskennellä arkistossa poikkeuksellisen paljon etsiessäni aineistoa useampaan tekeillä olevaan artikkeliini. Samalla sain myös uusia tutkimusideoita sekä silmäilin aineistoa mahdollisiin tuleviin tutkimusprojekteihin – ajattelin, että palaan näiden aineistojen pariin myöhemmin. Paitsi että ehkä en.
Tämän vuoden alussa Kansallisarkisto supisti Turun toimipaikan aukiolopäiviä kolmesta kahteen viikossa, mikä aiheutti jo kohtalaisia haasteita arkistotyöskentelylle: ajan raivaaminen kalenterista keskiviikkoisin ja torstaisin ei aina onnistunut. En halua ajatellakaan mitä tapahtuu, kun/jos aukiolopäiviä on yksi kuukaudessa. Tutkimustyöstä elantoni (toistaiseksi) saavana todennäköisesti saisin mahdollisuuden jonkinlaiseen omatoimiseen arkistotyöskentelyyn. Tämän suunnitelman käytännöt ovat ilmeisesti vielä tarkemmin avaamatta kuten myös se, kenet arkistolaitos määrittelee tutkijaksi.
Ajatusleikkinä voisin miettiä sitä, miten paljon työllistän 15 luettelon digitoimisella arkiston henkilökuntaa (kyseessä on vielä kohtalaisen helposti digitoitava aineisto, jossa on tasalaatuisia samankokoisia paperiarkkeja eikä satunnaisia lippulappusia). Entä jos sama henkilö käyttäisi työaikansa digitoinnin sijaan asiakaspalvelutehtävissä arkistossa – ja samalla hän pystyisi auttamaan montaa muutakin asiakasta kuin vain minua? Tutkijana olen itseohjautuva enkä vaivaisi henkilökuntaa kuin sen verran, että saisin tarvittavat aineistot makasiinista. Loppuajan istuisin arkistosalissa tyytyväisenä hiljaa paikallani ketään vaivaamatta. Toki voisin noutaa aineistot itsekin säilytyspaikasta, onhan minulla historiantutkijan ohella niin arkisto-, museo- kuin kirjastoalan koulutus sekä tiedusteluanalyysin opintojen ansiosta poikkeuksellinen kyvykkyys geospatiaaliseen tiedusteluun.
Kaikkea aineistoa ei ole mahdollista digitoida: esimerkiksi hyvin ohuelle paperille kirjoitetut kirjeet saattavat olla lukukelvottomia musteen tultua läpi paperista. |
Kansallisarkiston suunnitelmat niin aukioloaikojen supistamisen kuin digitaalisen toimittamisen osalta vaikuttavat siis erittäin merkittävästi niin ammatikseen kuin muistakin syistä arkistotutkimusta tekevien tulevaan toimintaan. Puhumattakaan alan opiskelijoista: kuka enää ryhtyy tekemään opinnäytettään arkistoaineistosta, jos aineistoa pääsisi tutkimaan vain kerran kuukaudessa tai jos aineiston saa käyttöönsä viiveellä arkistoyksikkö kerrallaan? Harvalla opiskelijalla (tai tutkijallakaan) on heti työn alussa tarkka tietämys tarvitsemastaan aineistosta, joten todennäköisesti jonkinlaista taustoitusta ja aineiston kartoittamista vaaditaan työtä aloittaessa. Tämä luonnollisesti lisää tutkimukseen tarvittavaa aikaa, mitä yleensä ei ole aika- tai rahoituspaineessa työskentelevillä opiskelijoilla tai tutkijoillakaan. Toisaalta tämä toki ohjaa niin alan opiskelijat kuin tutkijatkin hyödyntämään valmiiksi digitoituja aineistoja. Lopulta olisikin vaivatonta todeta, että kukaan ei enää nykyisin käytä analogisia aineistoja.
Teksti ja kuvat Maare Paloheimo
Kommentit
Lähetä kommentti