Keisarinvihreää ja lontoonpurppuraa – 1800-luvun vaaralliset värituotteet
.JPG)
Päädyin kesän aikana tutkimaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun ruokareseptikirjoja. Pari päivää sitten sain käsiini Urajärven kartanon reseptikirja. Lily von Heidemanin reseptejä 1905-1910 -nimisen teoksen, jonka on kirjoittanut Jouni Kuurne (julkaistu 2014). Kirja sisälsi vanhojen ruokareseptien ohella muutamia taloudenhoitoon liittyviä ohjeita. Eräässä ohjeessa huomioni kiinnitti itselleni uusi väriaine, keisarinvihreä. Se mainittiin yhtenä ainesosana veteen sekoitettavassa liemessä, jota voitiin käyttää sumutteena omenapuun matojen torjumiseen (s. 99). Nykynäkökulmasta katsottuna liemi oli toukkien ja matojen ohella haitallista myös käyttäjänsä terveydelle: ohjeen yhteydessä teoksen kirjoittajakin huomauttaa, että kyseessä on myrkyllinen yhdiste, jota on käytetty niin väriaineissa kuin hyönteismyrkyissä. Keisarinvihreä johdatti minut taas eräällä akateemiselle sivupolulle, nimittäin epäterveellisten ja epäekologisten värituotteiden pariin, ensinäkemältä itselleni melkolailla ...