Säädellyt sävyt: väriaineet, värjärit ja välittäjät yhteiskunnallisen muutoksen kuvaajina, 1400-1850

    Me Säädellyt sävyt -tutkimushankkeessa työskennelleet tutkijat ja tutkijakollegamme voimme nyt iloita työmme tuloksista: pieteetillä työstämämme tietokirja "Säädellyt sävyt — Värit, värjärit ja väriaineet Euroopassa 1300-1850" alkaa olla julkaisua vaille valmis! Teoksen toimittajia ovat Merja Uotila, Maare Paloheimo, Susanna Niiranen ja Elisa Kujansuu. Meidän lisäksemme kirjaan on kirjoittanut joukko eri alojen asiantuntijoita.  Uutta luettavaa väreistä, niiden käytöstä ja merkityksistä, luonnonväriaineista, värjäreistä ja väriainekaupasta on näillä näkymin tiedossa juuri kesäloma-ajaksi!  Kustantajamme SKS on jo julkaissut esittelyn kirjasta uutuus-sivuillaan . Odottelemme kirjaa painosta mahdollisesti jo touko-kesäkuun vaihteen tienoilla.  Kirjoitamme kirjasta vielä tarkemman esittelyn tähän blogiin ja tulemme myös tiedottamaan eri tapahtumista, joissa kirjaan - ja tietysti meihinkin - voi tutustua.  Ja eikös muuten olekin hieno ja värikäs  kansi...

Päädyin kesän aikana tutkimaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun ruokareseptikirjoja.  Pari päivää sitten sain käsiini Urajärven kartanon reseptikirja. Lily von Heidemanin reseptejä 1905-1910 -nimisen teoksen, jonka on kirjoittanut Jouni Kuurne (julkaistu 2014). Kirja sisälsi vanhojen ruokareseptien ohella muutamia taloudenhoitoon liittyviä ohjeita. Eräässä ohjeessa huomioni kiinnitti itselleni uusi väriaine, keisarinvihreä. Se mainittiin yhtenä ainesosana veteen sekoitettavassa liemessä, jota voitiin käyttää sumutteena omenapuun matojen torjumiseen (s. 99). Nykynäkökulmasta katsottuna liemi oli toukkien ja matojen ohella haitallista myös käyttäjänsä terveydelle: ohjeen yhteydessä teoksen kirjoittajakin huomauttaa, että kyseessä on myrkyllinen yhdiste, jota on käytetty niin väriaineissa kuin hyönteismyrkyissä. Keisarinvihreä johdatti minut taas eräällä akateemiselle sivupolulle, nimittäin epäterveellisten ja epäekologisten värituotteiden pariin, ensinäkemältä itselleni melkolailla ...