Yrttejä, salvoja ja luonnonväriaineita - apteekkitoimintaa 1800-luvun alun Turussa

Apteekkarin kirjanpitoa.

 

Apteekkareina toimineet henkilöt ovat vuosisatojen ajan hallinneet lääkinnässä käytettävien kasvien ohella myös luonnonväriaineisiin ja värjäykseen liittyvää tietotaitoa ja heidän ammattikuntansa on osallistunut myös väriaineinakin käytettyjen luonnonaineiden kauppaan (ks. esim. Niiranen 2016). Tästä syystä olen omassa tutkimuksessanikin pyrkinyt selvittämään missä määrin turkulaiset apteekkarit osallistuivat väriainekauppaan 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Tutkimuksessani päähuomio on kuitenkin ulkomaankauppaa harjoittaneissa kauppiaissa, jotka toivat maahan kaukomailta peräisin olevia luonnonväriaineita. Pääsääntöisesti kauppiaiden ja apteekkareiden toimintaa säädeltiin 1800-luvun alussa eri tavoin[i], joten näiden ammattien edustajien liiketoiminnan vertailu ei olisikaan aivan yksioikoista. Joka tapauksessa kemian alaa ja kasvitiedettä opiskelleet ja tunteneet apteekkarit ovat itselleni mielenkiintoinen tutkimuksellinen sivujuonne.

Apteekkitoimintaa 1800-luvun alun Turussa

Turussa toimi 1800-luvun alkupuolella kolme apteekkaria, mikä oli paljon verrattuna muuhun Suomeen. Apteekkarien lukumäärä selittyy sillä, että kaupunki oli Suomen tuon ajan runsasväkisin.[ii] Kaupungissa oli myös maksukykyistä väkeä, joilla oli mahdollisuus käyttää apteekkareiden palveluja.

Olen jo aiemmin kirjoittanut tähän blogiin apteekkari-liikemies Erik Julinista (1796–1874), jonka tiedetään olleen mukana väriainekaupassa: hän perusti vuonna 1827 Aurajoen Halistenkoskelle myllyn väriraaka-aineiden jauhatusta varten. Myllyssä jauhettiin ainakin bresiljaa ja sen tuotteita mainostettiin ahkerasti ajan sanomalehdissä. Muiden turkulaisapteekkareiden kohdalla tietoja väriaineiden tuntemuksesta ja värien myynnistä asiakkaille on ollut vaikeampi löytää. Eräs läpikäymäni arkistokokonaisuus kuitenkin valaisee toisen turkulaisapteekkarin, Henric Johan Kjöllerfeldtin (1786-1866), liiketoimintaa ja sen avulla voi luoda silmäyksen siihen oliko kyseisen apteekkarin valikoimissa myös väri- tai puretusaineita.

H. J. Kjöllerfeldt on vähän tunnettu turkulaisapteekkari, varsinkin jos verrataan monessa mukana olleeseen Erik Juliniin. Osasyynä on varmastikin se, etteivät Kjöllerfeldtin liiketoimia voi pitää erityisen onnistuneina ja hänen apteekkarin uransa Turussa jäi varsin lyhyeksi: Kjöllerfeldt sai apteekkioikeudet Turussa vuonna 1815 mutta toiminta päättyi konkurssiin jo vuonna 1826. Kaupungin kaksi muuta apteekkia oli Julinin perheen hallussa, joilla lienee ollut jo vakiasiakaskunta uuden apteekkarin saapuessa. En tässä paneudu tarkemmin apteekkarin konkurssiin, sillä niistä on kirjoitettu muualla.[iii] Jälkikäteen voisi toki pohtia oliko konkurssin kokeneella Kjöllerfeldtillä onnea vai epäonnea liiketoimien loppuessa konkurssiin juuri vuonna 1826 – seuraavana vuonna omaisuudelle olisi todennäköisesti käynyt myös huonosti, kun syyskuussa 1827 suuri tulipalo tuhosi liki 75 prosenttia Turun kaupungista ja jätti liki 11 000 turkulaista kodittomiksi.[iv]

Apteekkarin toimen ohella Kjöllerfeldtillä oli muitakin liiketoimia. Hän perusti yhtiökumppanin kanssa olutpanimon parantaakseen taloudellista tilannettaan. Kemian alan osaamisen ansiosta panimotoimintaan ryhtyminen oli todennäköisesti luonteva askel apteekkarille ja hän oli hankkinut osaamista alasta myös kirjallisuuden avulla. Valitettavasti tämä liiketoimi ei kuitenkaan tuonut kaivattua menestystä vaan panimotoiminta päättyi jo 1821. Panimo sijaitsi osoitteessa Luostarikatu 5 ja sen historiasta on kirjoitettu varsin seikkaperäisesti muun muassa Turun Sanomissa.[v] Apteekkari omisti myös Turun laivatelakan osakkeita. Monipuolinen liiketoiminta ei ollut mitenkään poikkeuksellista 1800-luvun alun apteekkareille tai muillekaan liikemiehille. Apteekkareilla oli omana aikanaan kuitenkin hyvä ja laaja koulutus, joten siitä oli hyvä ponnistaa etenkin sellaisille aloille, joilla tarvittiin kemian tai laajemmin luonnontieteellistä osaamista.

Kjöllerfeldtin liiketoiminnasta jäljellä jääneiden dokumenttien perusteella vaikuttaa siltä, että apteekkari ei varsinaisesti ollut mukana väriainekaupassa. Asiakkaina oli muun muassa läänin lasaretti ja säätyläistöön kuuluvia henkilöitä ja heidän ostoksiinsa kuului esimerkiksi lääketuotteita, erinäisiä alkoholijuomia, hamppu- ja pellavaöljyä, mehiläisvahaa, eteerisiä öljyjä ja erilaisia salvoja. Lehtimainonnan perusteella apteekista sai toki paljon muutakin aina kaalista ja perunoista sitruunoihin ja pomeranssinkuoreen.[vi]

Apteekin valikoimaa.

Apteekkitoiminnasta kertovien dokumenttien joukosta löytyy muutamia kuitteja, joissa on mainittu joitakin luonnonväriaineita mutta niiden perusteella on hankala tehdä laajempia päätelmiä mahdollisesta väriainekaupasta. Hajamainintoja löytyy muun muassa vitrillistä ja muutamasta väriaineesta kuten fernambukosta[vii] ja väriomenista (toiselta nimeltään tammenäkämät, ruots. galläpplen). Lähdemainintojen perusteella on kuitenkin epävarmaa mihin tarkoitukseen ne myytiin. Esimerkiksi väriomenia käytettiin muuhunkin kuin tekstiilivärjäykseen: jo keskiajalta lähtien ne olivat toimineet kirjoitusmusteen ainesosana. Lääketieteen historiaan perehtymätön joutuu toki arvailemaan muidenkin luonnontuotteiden ja -yrttien käyttötarkoitusta: mitä vaivaa hoidettiinkaan kaneli- tai ruusuöljyllä tai mihin kaakaopavut saattoivat tuoda avun? 

Rönsyilevän aineiston ja kiinnostavien, mutta silti hajanaisten dokumenttien edessä historiantutkija joutuu kuitenkin priorisoimaan ajankäyttöään ja jättämään sivummalle nämä mieltä askarruttavat mutta kuitenkin oman tutkimuksensa kannalta ei-niin-relevantit kysymykset lukuisten myyntiartikkeleiden lähemmistä käyttötarkoituksista. Toistaiseksi nämä kaksi sataa vuotta säilyneet apteekkari Kjöllerfeldtin dokumentit jäävät siis arkistoon odottamaan vielä otollisempaa hetkeä tutkimukselle. 

 

Teksti ja kuvat Maare Paloheimo 

 

---

[i] Kaupan alan ja apteekkitoiminnan säätelystä esim. Paloheimo 2012.

[ii] Apteekkien lukumäärä kasvoi verrattain nopeasti 1800-luvun ensipuoliskolla, etenkin jos kehitystä verrataan edeltäneeseen vuosisataan. Apteekkeja tutkineen Ollin (2010) mukaan apteekkien määrä nousi aikavälillä 1800 – 1850 siten, että vuosisadan alussa apteekkeja oli 20 ja vuosisadan puolivälissä 38. Kehitys oli vielä nopeampaa vuosisadan jälkipuoliskolla. Apteekkien historiasta laajemmin ks. Peldán 1967.

[iii] Nikula 1972; Turunen 2017. Konkurssiasiakirjat löytyvät Kingelinin kauppahuoneen arkiston yhteydestä (KA Turku).

[iv] Turun palosta esim. Paloheimo 2021.

[v] Turun Sanomat 17.10.2004, https://www.ts.fi/teemat/1074000912

[vi] Apteekkarin mainoksia löytyy sanahaulla Kansalliskirjaston digitoimista 1800-luvun sanomalehdistä (https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER).

[vii] Fernambuko on vanha nimitys, se viittaa bresiljapuiden puulastuihin. Sitä on voitu käyttää punaiseksi värjäämiseen, ks. Päivi Hintsasen ylläpitämä Coloria.net -verkkosivusto (https://www.coloria.net/varinimia/suomi.htm), viitattu 10.1.2025.

 

Lähteenä käytetty kirjallisuus:

Engman, Max 2009: Julin, Erik. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (viitattu 16.9.2024). Julkaisun pysyvä tunniste URN NBN:fi-fe20051414; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000081. Artikkeli on maksumuurin takana ingressiä lukuunottamatta.

Kotivuori, Yrjö 2005: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Johan Kjöllerfeldt. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=11699>. Viitattu 9.1.2025.

Niiranen, Susanna 2016: Apothecary’s Art as a Contact Zone in Late Medieval Southern France: Communication and Miscommunication in the Premodern World. Teoksessa Multilingualism in the Middle Ages and Early Modern Age. Toim. A. Classen. De Gryuter: Berlin.

Nikula, Oscar 1972: Turun kaupungin historia 1809-1856. Turku: Turun kaupunki.

Olli, Marcus 2010: Menetetyt apteekit. Luovutetun alueen lääkehuolto keskiajalta vuoteen 1945. PharmaPress Oy:n julkaisuja, 19. Helsinki: PharmaPress.

Paloheimo, Maare 2012: Business Life in Pursuit of Economic and Political Advantages in Early-Nineteenth-Century Finland (sis. suomenkielinen tiivistelmä: Liike-elämä taloudellisia ja poliittisia etuja tavoittelemassa 1800-luvun alun Suomessa). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in humanities, 195.Väitöskirja, 257 sivua. Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4992-1.

Paloheimo, Maare 2020: Lindbergin kauppiasperheen vaiheita ennen ja jälkeen Turun palon (1827). Genos, Köyhyys -teemanumero. Vol 91, 4/2020, Suomen sukututkimusseura, 194–210.

Peldán, Kerttu. Suomen Farmasian Historia. Suomen farmaseuttien yhdistys, 1967.