Värimyllyn historiaa Aurajoen Halistenkoskella

Viime sunnuntaina eli 15. syyskuuta vietettiin jälleen Turun päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1961 alkaen ja sen ajankohdaksi on vakiintunut syyskuun kolmas sunnuntai. Tänä vuonna päivää vietettiin kesäisen lämpimässä auringonpaisteessa. Itse suuntasin tuolloin Aurajoen Halistenkoskelle – ja tietenkin historian äärelle eli Turun vesilaitosmuseolle sekä joen toisella puolella sijaitsevalle Myllärintalolle.

Halistenkoski Aurajoen ylittävältä kävelysillalta nähtynä.

Nelisen kilometriä Turun kaupungin keskustasta sijaitsevalla Halistenkoskella on pitkä teollinen historia, ulottuen aina keskiajalle saakka. Kosken pudotus on seitsemän metriä sadan metrin matkalla, mikä on ymmärrettävästi houkutellut paikalle vesivoimaa tarvitsevaa tuotantotoimintaa jo vuosisatoja. Varhaisin laitos on ollut villakankaiden käsittelyä varten rakennettu verkavalkki, joka perustettiin 1549. Jo pitkään tätä ennen koski oli ollut tärkeä myllynpaikka ja kalastuspaikka. Halistenkosken historiasta kiinnostunut voi tutustua alueen vaiheisiin esimerkiksi FT Veli Pekka Toropaisen artikkelin avulla (ks. lähdeluettelo alla). 

Turun vesilaitosmuseo

Kosken läheisyydessä sijaitsee Turun vesilaitosmuseo, joka järjesti viime sunnuntaina avointen ovien päivän – muutoin museo on syksyisin auki vain ryhmille. Museo toimii kompakteissa tiloissa ja Turun päivänä museo olikin varsin täynnä, mikä kertoo osaltaan paikan suosiosta. Museo valottaa havainnollisesti niin veden käytön, kunnallistekniikan kuin veden puhdistuksenkin historiaa.

Turun vesilaitosmuseo.

Vesilaitosmuseon yhdessä näyttelynurkkauksessa kerrotaan entisajan kotitöistä.

Itseäni kiinnosti erityisesti tiedot Halistenkoskella 1800-luvulla sijainneista myllyistä ja muista laitoksista, joita rakensi ja kehitti turkulainen apteekkari ja liikemies, myöhempi kauppaneuvos Erik Julin (1796–1874). Julin vuokrasi kosken aluetta ja loi alueelle varsinaisen teollisuuskylän: alueella toimi muun muassa jauhomylly, lannoitetehdas sekä värijauhetta ja liitua valmistava laitos. Laitoksessa, josta käytän myöhemmin yksinkertaista nimitystä värimylly, jauhettiin ulkomailta tuotettuja luonnonväriaineita. Julinin ajasta kerrotaan lyhyesti museon näyttelyssä, pienosmallin vieressä.
 

Erik Julinin ajasta kertova näyttelytaulu.

Pienoismalli Halistenkosken rakennuksista (1920-luku).

Myllärintalolla kaffeeta ja "färiraspin" historiaa

Värimylly, joka siis liittyy läheisesti tutkimaani aihepiiriin eli väriainekauppaan ja väriainemarkkinoihin Suomessa, on kadonnut maisemasta aikaa sitten. Halistenkosken rannalla, Vesilaitosmuseosta katsottuna Aurajoen toisella puolella, on kuitenkin yhä pystyssä niin kutsuttu Myllärintalo. Talo, joka rakennettiin Erik Julinin aikana vuonna 1832, toimi aikanaan myllyn työnjohdon asuntona. Talon yläkerrasta löytyy myös Halistenkosken historiaan liittyvä näyttely, joka valottaa vuonna 1827 toimintansa aloittaneen värimyllynkin historiaa. Myllärintalossa on nykyään Aurajoen opastuskeskus ja kesäaikaan tunnelmallinen kahvila. 

Myllärintalon yläkerran näyttelyssä kerrotaan Halisten värimyllyssä tai "färiraspissa" jauhetun erilaisia väriaineita sekä liitua. Hienoksi jauhettuja väriaineita mainitaan sekoitetun esimerkiksi pellavaöljyyn maalinvalmistusta varten.
 

Myllärintalo kellareineen, kuvattuna joelta päin. Myllärintalossa toimii kesäkahvila. Kahvilan pihapiiri jää kuvassa oikealla näkyvien puiden taakse.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myllärintalon yläkerrassa on Halistenkosken historiasta kertova näyttely.

Varhaisten sanomalehtimainosten mukaan Halisten värimyllyn (tai ruotsiksi Hallis raspwerk)  väriaineita myytiin myös värjäämöjen ja värjäreiden käyttöön. Väriaineita myytiin ainakin alkuvaiheessa Julinin omistamassa apteekissa, mistä kerrottiin lehtimainoksissa. Väriaineilla on siis todennäköisesti värjätty turkulaistenkin tekstiilejä ja lankoja Turun tai sen lähiseutujen värjäämöissä. Itselleni on vielä toistaiseksi epäselvää kenelle tai minne Julin suuremmassa määrin värejään myi, mutta toivottavasti saatavilla olevista arkistoaineistoista löytyisi tähän tarkentavia vastauksia lähiaikoina.

Mainos Åbo Tidningar -lehdessä 3.9.1845.

Julinin värimyllystä löytyy joitakin mainintoja vanhemmasta tutkimuskirjallisuudesta, mutta paras lähde tätä kirjoittaessa on ollutkin Veli Pekka Toropaisen alla mainittu artikkeli (2015). Eräs selittävä tekijä värimyllyä koskevan tutkimustiedon vähäisyyten on toki se, että väriaineiden valmistus ja myynti ei ollut Julinin taloudellisen toiminnan keskiössä. Julin oli monialainen liikemies, joka kehitti monin tavoin myös kotikaupunkinsa talous- ja yhteiskuntaelämää: tutkimuksellinen huomio onkin usein kiinnittynyt hänen merkittäviin saavutuksiinsa ja yleiseen uudistusmielisyyteensä. 

Halistenkosken myllyssä väriaineita valmistettiin Julinin vuonna 1874 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Turun kaupunginarkistossa säilytettävän Julinin perukirjan mukaan hänen omaisuuteensa kuului vielä tuolloin merkittävä määrä väripuita, joita myllyllä oli jauhettu. Laitos tuhoutui tulipalossa vuonna 1905.

Halistenkosken värimylly oli jonkin aikaa ainoa laatuaan Suomessa. 1840-luvulla (tai kenties jo aiemminkin?)  toimi kuitenkin jo toinenkin väriaineita jauhanut laitos Helsingin pitäjässä Vanhankaupunginkoskessa. Sen hankki omistukseensa 1845 venäläistaustainen kauppias Feodor Tschetschulin (1818–1871). Hän omisti myllyn vuoteen 1856 asti. Myös Tschetschulin oli monialainen liikemies, joka palkittiin ansioistaan kauppaneuvoksen arvolla. 

Lisääntynyt väriaineiden ja maalien kysyntä, johon toki vaikutti niin suomalaisten elintason nousu kuin muuttuvat näkemykset vaikkapa pukeutumista ja asuinrakennusten maalauksesta, näkyvät siis näiden  "värijauhetehtaidenkin" historiassa.

Viereisessä kuvassa näkyy lähempää Myllärintalon näyttelyssä esillä oleva taulu, jossa on myös esillä värinäytteitä. Alinna olevassa kuvassa on Halistenkosken patorakenteita turkulaisen valokuvaajan J. Reinbergin (1823–1896) ikuistamana 1800-luvun loppupuolelta. Nykyään Halinen -nimellä tunnetun alueen historiasta kerrotaan tarkemmin Kylistä kasvoi Turku. Kaarinasta, Maariasta ja Raisiosta Turkuun liitettyjen kylien historiaa - teoksessa (2021). Teoksessa kerrotaan Hallinen/Halinen -nimen taustasta, alueen asutuksesta sekä teollisesta historiasta,  kuvituksena on vanhoja kuvia kosken alueelta ja Halisten kylämäen taloista. Alueella nykyisin kulkevan on vaikea kuvitella seudun olleen harvaan asuttua maaseutua 1980-luvun lopulle saakka.

Halistenkoski. Kuvaaja turkulainen J. Reinberg (aikaväli 1880–1896). Kuva Turun museokeskus, saatavilla www.finna.fi (ei tekijänoikeuksia).

Teksti ja kuvat Maare Paloheimo 

Tekstin sujuvuuden ja luettavuuden parantamiseksi kirjoittaja on luopunut alaviitteiden käytöstä. Sen sijaan alle on listattu keskeisimpiä lähteitä, joita on käytetty aiheen taustoittamiseen.

 

Lähteet ja kirjallisuus:

Turun kaupungin arkisto, Raastuvanoikeuden arkisto, Perukirjat 1875 (B1 c 47I)

Kansalliskirjaston digitoimat 1800-luvun alun sanomalehdet, saatavilla osoitteessa https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu. 

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Dahlström, Svante 2018: Erik Julins anteckningar om Åbo stad. 

Engman, Max 2009: Julin, Erik. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (viitattu 16.9.2024). Julkaisun pysyvä tunniste URN NBN:fi-fe20051414; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000081. Artikkeli on maksumuurin takana ingressiä lukuunottamatta.

Hoffman, Kai 2009: Tschetschulin, Feodor. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (viitattu 18.9.2024). Julkaisun pysyvä tunniste URN NBN:fi-fe20051414; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000112. Artikkeli on maksumuurin takana ingressiä lukuunottamatta.

Kupila, Sanna 2021: Hallinen, Halinen. Teoksessa Kylistä kasvoi Turku. Kaarinasta, Maariasta ja Raisiosta Turkuun liitettyjen kylien historiaa. Toim. Kupila, Sanna, John Björkman, ja Jenna Kostet. Turku: Turun museokeskus. 

Nikula, Oscar 1972: Turun kaupungin historia 1809-1856. Turku: Turun kaupunki.

Toropainen, Veli Pekka 2015: Aurajoen Halistenkosken historiaa. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja, 48, 117–231. Artikkeli on saatavilla osoitteessa https://journal.fi/ssvk/article/view/53302.