Kansainvälisen väripäivän antia

Eilen 21. maaliskuuta vietettiin kansainvälistä väripäivää. Päivän teemaan sopivasti kokoonnuimme Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäellä työstämään Säädellyt sävyt-hankkeemme väri-aiheista kirjaa mukaan ilmoittautuneiden kirjoittajien kanssa. Lähes kaikki suunnittelemaamme kirjaan oman kontribuutionsa kirjoittavat olivat päässeet paikan päälle: mukana oli osallistujia niin Jyväskylästä, Turusta kuin Helsingistäkin. Alkuiltaan asti kestäneessä työpajassa keskustelimme monitieteiseen kokoomateokseen tulevista artikkeleista ja niiden sisällöstä. Esityksissä ja keskusteluissa liikuttiin 1300-luvulta pitkälle 1800-luvulle, yhdistellen sulavasti eri alojen näkökulmia ja lähestymistapoja. Aihepiirit liikkuivat itse värien lisäksi esimerkiksi eri aikakausien värioppaissa, resepteissa ja ohjeissa, värien kemiassa, väri- ja värjäysalan ammattilaisten työn tutkimisessa, kaupassa ja väriainetuotannossa. 

Saimme myös käytännöllisen ja konkreettisen kosketuksen värjäysalaan ja luonnonväreihin tutkiessamme kuvataiteilija, tietokirjailija Päivi Hintsasen mukanaan tuomia luonnonväriaineiden näytteitä:

Tutkijan kädessä kuivattuja kokenillikirvoja, jotka tuottavat punaista väriä: esimodernin ajan Pohjolassa harvinaista ja arvokasta tuontitavaraa.

 

Hankkeen tutkija Susanna Niiranen tarkastelee tammen äkämää (väriomena), johon hän on tutustunut keskiaikaisissa resepteissä.
 

Jos väriaineiden historiaa tutkivan on vaikea erottaa esimerkiksi 1700- ja 1800-luvun alun kirjallisista lähteistä eri kauppanimillä myytyjä väriaineita toisistaan, harjaantumattomalle silmälle se ei ollut helppoa edes ulkonäön perusteella. Miten erottaa eri väripuista jauhetut väriaineet?

 


Hankkeemme tutkijat kiittävät mukana olleita inspiroivista esityksistä ja antoisista keskustelusta!  Palaamme tuonnempana kirjahankkeemme kuulumisiin ja etenemiseen! Sillä välin suosittelemme väreistä ja värjäyksestä kiinnostuneita tutustumaan Päivin Coloriasto.net -sivustoon ja Coloria -blogiin

 

Kirjoittanut Maare Paloheimo, kuvat Maare Paloheimo ja Susanna Niiranen.

Kommentit