Työmatka maata pitkin?

Historiantutkijan työ edellyttää tutkimusaineiston - joko alkuperäislähteiden tai tutkimuskirjallisuuden -  hankkimista usein myös oman kotimaan rajojen ulkopuolelta. Nykyisin on onneksi mahdollista tutustua myös arkistoaineistoihin sähköisessä muodossa eri maiden arkisto- ja tutkimuslaitosten tai yksityisarkistojen toteuttamien digitointihankkeiden ansiosta. Muitakin tutkijalle arvokkaita lähdeaineistoja tai -sarjoja, kuten esimerkiksi digitoituja sanomalehtiä, on saatavilla internetissä joko ilmaisina tai maksullisina. Luonnollisesti tämä vähentää matkustamistarvetta. Lisäksi koronapandemian myötä yleistyneet etäyhteyksin toteutettavat seminaarit ja konferenssit ovat mahdollistaneet oman tutkimuksen esittelyn sekä kollegoiden kanssa keskustelun oman työpöydän äärestä käsin. 

Toisinaan on kuitenkin pakko matkustaa arkistojen ja kirjastojen kokoelmien äärelle. Nykyisin matkustaminen etenkin lentäen on nopeaa, helppoa ja toistaiseksi yhä varsin edullista, mutta miten toimia jos haluaa matkustaa maata pitkin (ainakin osan matkasta)? Keräämme tähän blogiin omakohtaisia kokemuksia matkasuunnittelusta sekä konkreettisesta matkustamisesta maata pitkin: kenties näistä pohdinnoista ja kokemuksista on hyötyä muillekin maata pitkin matkustajille.

 

Kuvituskuvan lähde Wikimedia Commons (linkitetty).

Tänä keväänä hankkeemme tutkijoiden määränpäät ovat Saksa ja Italia, tarkemmin sanottuna Berliini ja Firenze. Olen itse päätynyt siihen, että lennän määränpäähän ja palaan maata pitkin takaisin Suomeen. Menolennon valitsemisella on ollut käytönnön syynä ajan säästö: kun työhön liittyvät aikataulut eivät salli useiden päivien matkustamista menon ja paluun yhteydessä, yhteen suuntaan on valittu lento.

Olemme pyrkineet rakentamaan maata pitkin tapahtuvan paluumatkan ajankäytön ja työnteon kannalta järkeväksi. Näin ollen päiväsaikaan matkustaessa kulkuvälineessä pitäisi olla myös työskentelymahdollisuus. Matka-ajat ovat usein pitkiä, joten mahdollinen nettiyhteys, kohtalaisen tasaisesti etenevä kulkupeli ja työrauha ovat olleet huomion kohteena matkustusmuotoja vertaillessa.

Paluumatka Saksasta Suomeen on varsin helppo järjestää (verrattuna kauempana sijaitsevaan kohteeseen), sillä onhan vaihtoehtoja verrattain paljon. Alunperin laivamatka Ruotsin kautta tai suoraan Suomeen vaikutti hyvältä ajatukselta ja erilaisia vaihtoehtoja tuli tutkittua paljon. Perinteisen matkustajalauttojen/laivojen ohella esimerkiksi Suomen ja Saksan väliä voi matkustaa rahti-matkustajalaivoilla, joista tunnetuin lienee Travemünde - Helsinki -yhteys. Saksan ja Ruotsin välilllä on myös muutamia laiva- tai lauttayhteyksiä: Rostockista tai Sassnitzista pääsee nopeasti Trelleborgiin. Yhteys Sassnitzin ja Trelleborgin välillä on ollut Suomessa hieman vähemmän tunnettu, mutta erityisen suosittu se on ollut ruotsalaisturistien keskuudessa: Sassnitz sijaitsee Saksan suurimmalla saarella Rügenilla, joka on tunnettu kalkkikivirinteistään ja valkeista hiekkarannoista sekä pittoreskeista rantalomapaikoista. Nykyään merimatkan taittaa 2,5 tunnissa. Sassnitzin satama on julkisten kulkuneuvojen saavutettavissa: matka sataman ja Berliinin välillä kestää viitisen tuntia: matka ei sinällään ole pitkä, mutta sataman ja Stralsundin kaupungin väli pitää nykyisin kulkea bussilla, Stralsund-Berliini -matka taittuu toki junalla. Ymmärrettävästi rahtia ja autoja kuljettavien laivojen tai lauttojen lähtö- ja saapumisajat ovat hieman usein hankalia, varsinkin jos ei erityisemmin nauti myöhäisistä tai aikaisista aikatauluista.

Ajatus laivamatkasta Saksasta Ruotsiin/Suomeen kariutui lopulta hankaliin aikatauluihin. Berliinistä pääsisi Tukholmaan myös yöjunalla: matka-aika tälle välille on noin 16 tuntia, mutta tämä vaihto jäi pois laskuista. Kirjoittelemme lähiaikoina tarkemmin matkustuskokemuksistamme sekä tutkijan työstä ulkomaisissa arkistoissa ja kirjastoissa. 

 Kirjoittanut Maare Paloheimo

(*Tekstiin ei ole tarkoituksella laitettu linkkejä laiva- tai junayhtiöiden sivuille, ne löytyvät myös helposti esim. Google-hauilla)