Ad fontes! Lähteillä Firenzen kirjastoissa ja arkistossa

Myöhäiskeskiajan värjäreitä ja väriaineita tutkivalle Firenzen kirjastot ja arkistot ovat aarreaittoja. Kaupunkiin ja sen ympäristöön syntyi 1200-luvulla kasvava tekstiilintuotanto ja kauppa, joka laajeni nopeasti kansainväliseksi. Varakkaat tekstiilikauppiaat, kuten Medicit, harjoittivat myös pankkitoimintaa ja kertynyt varallisuus mahdollisti muun muassa rakentamiseen, taiteeseen ja kokonaiseen elämäntapaan kiinnittyvän ilmiön, jonka tunnemme italialaisena renessanssina 1300-ja erityisesti 1400-luvuilla.

Eliittiä enemmän olemme tässä projektissa kiinnostuneita värjäreistä ja muista väri- ja värjäämistietämystä välittäneistä ihmisistä. Värjäreillä ei ollut varsinaisesti omaa ammattikuntaa, vaan he kuuluivat useimmiten villa-alan ammattikuntaan (it. Arte della lana). Keskiajan ammattikuntien tapaan Arte della lanan toiminta oli tarkasti säädeltyä. Poikkeuksellista on se, että ammattikunnan lähteitä on säilynyt varsin runsaasti 1300-luvun alusta vuoteen 1780 saakka. Vain murto-osa on editoitu (digitointia ei tietääkseni ole suunnitteilla), joten saadakseen käsityksen värjäreiden ja ammattikunnan toiminnasta, on suunnattava alkuperäislähteille Firenzen Archivio di Statoon.

 

Projektimme tutkija Susanna Niiranen Michelangelon suunnittelemilla portailla Biblioteca Laurenzianassa.

Moderni Archivio di Stato

Monista kaupungin kulttuuriperintökohteista poiketen arkisto ei ole renessanssipalatsi tai luostari, vaan edustaa 1970-luvun betoniarkkitehtuuria. Se sijaitsee Piazza Beccarian lähettyvillä ja bussilla no 23 pääsee kaupungin läpi lähes etuovelle.

Archivio di Statossa vierailin ensimmäistä kertaa ja olikin positiivinen yllätys, miten siellä toimittiin. Sisäänpääsymuodollisuuksia oli karsittu siten, että esimerkiksi suosituskirjeitä ei tarvita. Toki kahdenkeskinen tietojen kirjaaminen virkailijan kanssa sisälsi suullisen selvityksen muun muassa affiliaatiosta ja tutkimusaiheista, ja tietenkin henkilöllisyyspaperit täytyy ehdottomasti olla mukana. Niitä tarvitaan joka kerran ”pantiksi”, kun konsultoi alkuperäismateriaalia. Käsikirjoitukset tilattiin helposti toimivalla sähköisellä järjestelmällä ja ne tulivat nopeasti. Kaikki toimi mainiosti ja kirjastonhoitajat olivat huippuystävällisiä ja avuliaita. Kahvilaa ei ollut, mutta lähellä on muun muassa Le Muraten taidekorttelin Caffe Letterario ja Borgo La Crocen kävelykatu, jossa nopeita lounaspaikkoja. Pahvikortti on (ainakin periaatteessa) näytettävä lähtiessä ja tultaessa. Arkisto on auki ma-pe klo 8.15.-17.30.

 

Tekstiilialasta riittää lähteitä

Varhaisimmat Arte della lanan koodeksit on kirjoitettu latinaksi, mutta dokumenttien kieli muuttui jo 1300-luvun kuluessa italiaksi. Joukossa on asetuksia, ammatinharjoittamista koskevia sääntöjä, sopimuksia, hinta- ja materiaalitietoja, rikkomuksia rangaistuksineen, henkilötietoja jne. Kirjahistorioitsijasta oli vaikuttavaa, että vanhimpienkin 1300-luvun koodeksien alkuperäiset sidokset ovat säilyneet. Kirjoitus oli varsinkin alkupäässä huolellista ja kauniisti koristeltua cancellerescaa, jota notaarit käyttivät.

Tästä se lähtee. Ensimmäinen osa vuodelta 1302, pergamenttia.

 

Arte della lanan alkupään tekstit ovat koristeellisia.

Arte di Calimalan lähteitä. Kuvasta näkyy koodeksin koko.

Etsin siis sekalaisesta ja runsaasta materiaalista mainintoja värjäreistä ja väreistä tai väriaineista. Koska pelkästään Arte della lanasta on kirjaksi sidottuja dokumenttikokoelmia peräti 547 kappaletta, en mitenkään pystynyt käymään niitä lyhyessä ajassa systemaattisesti läpi. Lisäksi osa värjäreistä kuului Arte della setaan eli silkkialan ammattikuntaan (247 lähdekirjaa) ja Arte di Calimalaan eli tuontikankaiden kauppiaiden ja viimeistelijöiden ammattikuntaan (164 lähdekirjaa). Tavoitteeni olikin saada käsitys ammatin normittamisesta ja kerätä tietoja etenkin keltaisesta ja sinisestä väristä satunnaisotannalla sekä tarkistaen joitakin viitteitä aiemmasta tutkimuksesta.

Varsin nopeasti selvisi, että väri, jota eniten käsitellään, on sininen. Tämä on todettu muissakin, myös eri aikakausia koskevissa tutkimuksissa. Osin asiaan vaikutti morsinko, joka kasvoi lähes kaikkialla Euroopassa ja josta sinistä väriä saatiin suhteellisen edullisesti ennen indigon yleistymistä. Lähteistä paljastui, että Firenzessä ja muuallakin Toscanassa morsinkovärjärit olivat aivan oma ryhmänsä, eivät kuitenkaan yhtä arvostettuja kuin kiinnitysaineita ja kalliimpia tuontituotteita käyttävät värjärit, jotka kuuluivat pääammattikuntiin eli Arte maggiori -ryhmään. Morsinkovärjärit edustivat ”pienkäsityöläisiä ja -liikkeenpitäjiä” (Arti minori), joihin kuuluivat myös esimerkiksi leipurit, majatalonpitäjät ja avaimentekijät. Ylipäätään värjäysammatin moninaisuus yllätti. Käsityöläisten lisäksi värjäreiksi (lat. tintor, it. tintore) kutsuttiin värjäämöiden omistajia ja värikauppiaita, vaikka nämä tuskin fyysistä värjäämistyötä tekivät.

 

Ammattikuntien lähteistä voi tutkia värien nimiä, hintoja ja määriä. Esim. Dantenkin mainitsema perso oli mustan ja ruskean välimuoto.

Erityisen kiinnostavaa oli se, kuinka mahtava Arte della lana dominoi värjäreitä ja miten vähäväkisimmät värjärit pidettiin koko ammattikunnan ulkopuolella. Menestyvä villa-ala ei halunnut värjäreiden perustavan omaa ammattikuntaa. Näin se pystyi paremmin kontrolloimaan hintoja ja työntekijöiden oikeuksia. Kyllästyneenä huonoihin palkkoihin, korkeisiin veroihin ja oikeuksien puutteeseen ammattikuntaan kuulumattomat villatyöläiset nousivat kapinaan, joka tunnetaan ns. Ciompi-kapinana (1378–1382).

 

Renessanssikirjastot 

 

Biblioteca Riccardianan kaunis lukusali.

Lisäksi vierailin Firenzen perinteikkäissä kirjastoissa, Biblioteca Riccardianassa ja Biblioteca Medicea Laurenzianassa tutkimassa yksittäisiä käsikirjoituksia. Jo niiden arkkitehtuuri on näkemisen arvoinen, kirja-aarteista puhumattakaan. Riccardiana sijaitsee entisessä Medicien (sittemmin Riccardien) kauniissa kaupunkipalatsissa, Laurenziana taas on itsensä Michelangelon suunnittelema. Nimensä mukaisesti se sijaitsee San Lorenzon kirkon kupeessa ja sekin liittyy Mediceihin siten, että kokoelmat perustuvat suvun kirjastoon. Pelkästään käsikirjoituksia on lähes 11 000 kappaletta ja kirjastossa on välillä mielenkiintoisia näyttelyitä, joihin yleisölläkin on pääsy.

Koska olen käynyt näissä kirjastoissa aiemmin, kortin uusiminen kävi sukkelasti tiedot päivittämällä. Kirjastoihin pääsemiseksi on kuitenkin otettava etukäteen yhteyttä sähköpostitse. Henkilöpapereiden lisäksi suosituskirje on hyvä olla mukana. Paikan päällä on tärkeää olla aikainen lintu ja huomioida aukioloajat, sillä joinakin päivinä kirjastot sulkeutuvat jo klo 13.45 ja aineistopyynnöt on tehtävä vielä aiemmin. Laurenzianan lukusaliin paikka täytyy varata aamuisin soittamalla (sähköpostit ja viestit ovat ehdottomasti kiellettyjä!).

Tällä kertaa mutkan kautta löytyi käsikirjoitus, jonka yhteyksistä firenzeläistekstiileihin en ollut aiemmin tietoinen: Lorenzo de’Medicille laadittu Trattato dell’aritmetica (Ricc. 2669). Teos ei siis suoraan liity värjäreihin, mutta sisällössä (ja upeina kuvituksina) esitellään esimerkiksi 1400-luvun vaihtokauppaa värjättyjen kankaiden ja villan välillä. En ehtinyt tätä konsultoida, mutta se odottaa Riccardianassa ehkä seuraavaa kertaa…

 

Kaupunginkirjasto vanhassa luostarissa

 

Biblioteca delle Oblaten kahvion terassin näkymä (toim. huom. ei hassumpi kahvipaikka).

Uusi tuttavuus oli arkiston ohella Biblioteca delle Oblate, 1300-luvun luostari, nykyinen kaupunginkirjasto. Siellä järjestetään avoimia yleisöluentoja eri aiheista ja kirjastolla on myös varsin laaja paikallishistorian kokoelma. Mikäli teoksia haluaa lainata kotiin, tarvitsee kirjastokortin, mutta jos niitä konsultoi vain paikan päällä, ei korttia tarvita. Kaikki kirjallisuus ei edes ollut lainattavissa, joten en ottanut korttia. Tässä kirjastossa on mainio kahvila, josta saa lounasta ja illalla aperitiiveja kyytipoikineen ja jonka terassinäkymä avautuu suoraan Duomon kupolille. Työpöydät ovat varsinkin iltapäivisin ja iltaisin opiskelijoiden kansoittamia. Jos kuntoa piisaa arkisto- ja kirjastopäivän jälkeen, joinakin päivinä Oblaattien kirjasto on avoinna peräti 23 saakka!

Mikä onkaan inspiroivampaa historiantutkijalle kun koskettaa keskiaikaisia pergamentti- tai paperikäsikirjoituksia, tarkastella niiden materiaalia, kirjoitusta, koristeluja (värejä!), sidoksia, löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hahmottaa konteksti. Kaikki tämä ympäristössä, missä funktionaalisia fasiliteetteja tärkeämpää on kauneus ja kulttuuriperintö. Toki funktionaaliset fasiliteetitkin jatkuvasti kehittyvät ja palvelu on kaikkialla mahtavan ystävällistä! Kiitän lämpimästi Koneen Säätiötä junamatkan mahdollistaneesta reissusta, samoin kaikkia muita sen mahdollistajia. Digitalisaation hyvistä puolista huolimatta rohkaisen kaikkia alkuperäislähteille – ad fontes!

 

Teksti ja kuvat Susanna Niiranen