Turkulaisvärjäreiden värit vuonna 1827

Turkulaisvärjärin tekemä korvaushakemus Turun palossa tuhoutuneista värjäystyössä tarvituista materiaaleista sekä muusta menetetystä omaisuudesta. Turun kaupunginarkisto, Turun palokomitean arkisto. Kuva Maare Paloheimo.

Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana olen useamman kerran tutkinut Turun vuoden 1827 paloon liittyviä asiakirjoja. Vaikka Turun palo ja sen jälkeiset tapahtumat ovatkin saaneet akateemista huomiota viime vuosina, on palossa ja etenkin sen jälkiseurauksissa vielä paljon tutkittavaa. Oma kiinnostukseni Turun paloa kohtaan lähti liikkeelle eräästä vuonna 1830 kirjoitusta anomuskirjeestä, jossa turkulainen pikkukauppias pyysi lainaa tai avustusta kymmenlapsisen perheen ahdingon takia (Paloheimo 2012, sivu 66-67). Anomus oli osoitettu hallisijalle eli Venäjän tsaarille, mutta käytännössä anomusta käsitteli Suomen senaatin talousosasto, joka oli perustettu 1809 Suomen siirryttyä Venäjän vallan alla. Kauppiaan perheen ahdingosta kertova anomus ei liittynyt silloin tekemäni väitöstutkimuksen aiheeseen, mutta selvitin kuitenkin myöhemmin tämän erikoisen anomuksen tehneen kauppiaan vaiheita. Lopulta paljastui, että kauppiasperheen ahdinko oli alkanut Turun palosta. Tulipalon ja kauppiasperheen vaiheiden selvittely johti kahden tutkimusartikkelin kirjoittamiseen (Paloheimo 2017 ja 2020). Palon vaikutuksen ja seurausten tutkiminen on esillä myös Säädellyt sävyt-hankkeen osatutkimuksessani, sillä valmistellessani esitelmää viime viikolla Jyväskylän yliopistolla pidettyyn Baltic Connections 2024 -konferenssiin, pohdin löytyisikö Turun paloon liittyvistä arkistoaineistoista lisävalaistusta myös turkulaisisten värjäreiden ja värjäämöjen vaiheisiin.

Päätinkin tarkistaa olisiko heti kaupungin palon jälkeen perustetulle ns. palokomitealle tehtyjen korvaushakemuksien joukossa myös värjäreiden hakemuksia ja jos oli voisiko niistä selvitä jotakin siitä millaisia värjäämölaitoksia tai materiaaleja palossa menetettiin. Kertoisivatko komitealle jätetyt korvaushakemukset millä väriaineilla turkulaisten lankoja, vaatteita tai muita tekstiilejä värjättiin vain hetkeä ennen kuin raivoisa tulipalo tuhosi noin 75 % kaupungista ja jätti kodittomaksi arviolta 11 000 henkeä?  

Turkulaisvärjäreiden epäonneksi – ja historiantutkijan onneksi – tulipalo tuhosi myös värjäämöitä ja värjäreiden varastoja. Värjäreiden korvausanomuksia noin 1 200 palokomitean rekisteröimän korvaushakemuksen joukossa puolen kymmentä ja osa oli valitettavasti hieman ympäripyöreitä: eräskin värjäri mainitsi vain menettäneensä tietyn summan edestä väriaineita. Toisaalta korvaushakemuksia tutkiessani hämmästyin jälleen kerran liki kahden vuosisadan takaa olevien hakemusten pikkutarkkuudesta: menetetty omaisuus osattiin luettteloida hyvinkin yksityiskohtaisesti. Toki ihmisten henkilökohtainen omaisuus saattoi olla hyvinkin vähäistä, mikä vaikutti asiaan.

Millä väriaineilla turkulaisten tekstiilejä värjättiin? 

Väritutkimuksemme kannalta värjäysalan ammattilaisten korvaushakemukset paljastivat uutta tietoa väri- ja puretusaineiden laajasta kirjosta: muutamissa hakemuksissa kirjattiin hyvinkin tarkat määrät indigoa, eri väripuita, krappia, värisafloria, morsinkoa, väriomenoita (tammen äkämää), espanjan vihreää, alunaa... Kokosin hakemusten tietojen perusteella oheisen taulukon, johon listasin hakemuksissa mainitut väriaineet. Puretusaineet jätin tarkoituksella taulukoimatta, mutta hyödynnän tietoja vielä jatkotutkimuksessa. Väriaineiden ohella tulipalo tuhosi myös laitteita ja työvälineitä – hakemuksissa mainittiin pariinkin kertaan muun muassa hevosmankelit – sekä mittavan määrän polttopuuta, jota värjäämöt tarvitsivat.

 

Väriainetaulukon ruotsinkieliset nimet on kirjoitettu kuten alkuperäisasiakirjoissa. Värjärit saattoivat käyttää väriaineista eri nimiä, myös kauppanimet saattoivat vaihdella, mikä tekee aineiden tunnustamisesta hankalaa. Taulukon on koonnut Maare Paloheimo korvaushakemusten tietojen perusteella. Kyseessä alustava listaus, kysy viittaamisen tekijän lupa.

 

Korvausanomusten tarkempi analysointi vaatii vielä alkuperäislähteisiin ja kirjallisuuteen perehtymistä, sillä aivan kaikkien käyttötarkoitus ei ole itselleni täysin avautunut saati se millaisia väriyhdistelmiä näillä väriaineilla ja puretteilla saatiin aikaan tai miten paljon värjättyä tekstiiliä niillä olisi voinut tuottaa. Esimerkiksi vehnäleseen käyttö on yhä varmistamatta (mainittu ylinnä olevassa kuvassa). Nyt tutkittujen lähteiden avulla voidaan ainakin todeta, että turkulaisilla oli mahdollisuus pukeutua hyvinkin värikkääseen vaatetukseen ennen syyskuun 1827 paloa. Vilkkaana satamakaupunkina ja merkittävänä asutus- ja kulutuskeskuksena Turussa oli toki myös kysyntää hintavilla ulkomaisilla tuontiväriaineilla värjätyille tekstiileille tai langoille.

Aikaisempi Juutinrauman tullitileihin perustuva väriainetuontitutkimuksemme osoittaa, että tuonti Turkuun notkahti hieman kaupunkipalon jälkeen mutta jatkui kuitenkin seuraavilla vuosikymmenillä yhä suuremmissa määrin (Tiainen, Uotila & Paloheimo 2022). Esimerkiksi indigoa, joka mainittiin vain yhdessä tutkimassani korvaushakemuksessa, ryhdyttiin tuomaan Turkuun enenevissä määrin palon jälkeen. Indigon saatavuus ja käyttö on sikäli kiinnostavaa, että siniseksi värjätyt tekstiilit kuten erilaiset päällystakit olivat nopean silmäyksen perusteella varsin hyvin edustettuina turkulaisten palon jälkeen jättämissä korvaushakemuksissa - tämä näkyi etenkin palossa vaatevarastonsa menetteneiden miesten kohdalla. Toki sinistä saatiin morsingostakin, joka oli myös esillä värjäreiden jättämissä korvaushakemuksissa. Sinisiä vaatteita koskeva havainto noudattelee Merja Uotilan ja minun aiemmin kirjoittaman artikkelin suuntaviivoja (Uotila & Paloheimo 2021).

Aihe vaatii jatkotutkimusta ja aikomukseni on syventyä tähän tarkemmin lähiaikoina. Tavoitteenani on kirjoittaa turkulaisvärjäreistä ja värjäämöistä sekä väriaineiden valmistuksesta ja -kaupasta tarkemmin tuleviin artikkeleihini. Luonnollisesti kirjoittelen tarkemmin tuloksista myös projektimme blogiin.

 

Teksti ja kuvat: Maare Paloheimo

 

Tekstissä mainitut alkuperäislähteet ja kirjallisuus:

Turun kaupunginarkisto, Turun palokomitean arkisto

Paloheimo, Maare (2012): Business Life in Pursuit of Economic and Political Advantages in Early-Nineteenth-Century Finland (sis. suomenkielinen tiivistelmä: Liike-elämä taloudellisia ja poliittisia etuja tavoittelemassa 1800-luvun alun Suomessa). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in humanities, 195. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4992-1

Paloheimo, Maare (2017): “Petitioning the Tsar for Help. Survival Strategies of an Impoverished Finnish Merchant after the Great Fire of Turku (1827)”.  Journal of Finnish Studies, teemanumero ”Poverty of a Beggar and a Nobleman: Experiencing and Encountering Impoverishment in Nineteenth-Century Finland”. Vol. 20, 217–246.

Paloheimo, Maare (2020): Lindbergin kauppiasperheen vaiheita ennen ja jälkeen Turun palon (1827). Genos, Köyhyys -teemanumero. Vol 91, 4/2020, Suomen sukututkimusseura, 194–210.

Tiainen, Timo, Uotila, Merja & Paloheimo, Maare (2022): ”Indigon sinisestä kokenillin punaiseen. Tekstiilivärjäyksessä käytettyjen luonnonväriaineiden tuonti Suomeen (1791–1856)”. Ennen ja nyt – Historian tietosanomat, Vol. 2. DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.114262.

Uotila, Merja & Paloheimo, Maare (2021): Textiles in Blue: production, consumption and material culture in rural areas in early-nineteenth century Finland, Scandinavian Economic History Review, https://doi.org/10.1080/03585522.2021.2010593