Morsinko - sinisen kullan mailla

Sininen on yksi maailmanhistorian suosituimmista vaateväreistä. Nykyäänkin se pitää lempivärien ykkössijaa kansainvälisissä kyselyissä kulttuurista riippumatta. Historiallisesti värin suosio hämmästyttää, koska sitä saadaan luonnosta suhteellisen harvoista lähteistä toisin kuin vaikkapa keltaista. Itse asiassa koko sinisen historia on pääasiassa kahden kasvin, morsingon ja indigon, vuorottelua - ja jopa taistelua.  

Värimorsinko (Isatis tinctoria) levisi varhain Aasiasta Eurooppaan ja sen käyttö tekstiilivärjäyksessä tunnettiin jo esihistoriallisena aikana. Sitä viljeltiin myös antiikin Roomassa. Erityisesti populaarikulttuuriin on levinnyt käsitys, jonka mukaan roomalaiset olisivat pitäneet morsingonsinistä barbaarien värinä, millä esimerkiksi pohjoisen Britannian piktit (lat. picti, maalatut) olisivat maalanneet tai tatuoineet ihoaan, mutta varsinaisia todisteita asiasta ei ole, vain erilaisia tulkintoja ja nimen etymologia voi nykytiedon mukaan viitata muuhunkin.

Keskiajalla sinisen käyttö yleistyi, eikä siihen liittynyt samanlaisia sosiokulttuurisia rajoituksia kuin vaikkapa kirkkaanpunaiseen, jonka käyttöä ylellisyyslait koettivat kieltää esimerkiksi maanviljelijöiltä. Kaarle Suuren (k. 814) aikaisissa kapitulaareissa suositeltiin morsingon kasvatusta yhdessä pellavan ja muiden tekstiili- ja värikasvien kanssa. Keskiajan loppupuolelle saakka morsinko oli tärkein sinistä tuottava väriaine Euroopassa. Väriaineen tuottamiseen keskittyivät etenkin Thüringenin, Pikardian, Toskanan ja Languedocin alueet Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Sen sijaan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava indigo (Indigofera tinctoria) tunnettiin vanhoissa sivilisaatioissa niin Etelä-Amerikassa, Mesopotamiassa, Länsi- ja Pohjois-Afrikassa kuin Intiassakin, mistä sitä vietiin muun muassa antiikin Roomaan. Varhaiskeskiajalla sitä tuotiin Eurooppaan Al-Andalusin ja Italian satamien kautta. Värjäävä aine, indikaani, on morsingossa ja indigossa sama, joten historiallisista jäänteistä on hankala selvittää, kummasta värinlähteestä on kysymys. Indigosta tuli suositumpaa, koska indikaani on siinä tiiviimmässä muodossa. Siksi indigon tuottama väri on syvempää ja sitä tarvitaan vähemmän.

Suoran meritien löytäminen Intiaan 1400-luvun lopulla lisäsi indigon saatavuutta ja halvensi hintaa. Kilpailu uuden ja tehokkaamman raaka-aineen kanssa herätti eurooppalaisissa morsingonviljelijöissä huolta ja vastustusta. Poliitikot ja päättäjät ryhtyivät merkantilismin hengessä raivoisaan vastaiskuun suojellakseen kotimaista tuotantoa ja paikallista kansantaloutta.

Väriaineiden nimet kertovat

Reaktio ei ihmetytä, kun katsoo, minkälaista vaurautta morsinko toi mukanaan esimerkiksi Thüringeniin (keskuksenaan Erfurt) ja Languedociin (Toulouse). Ranskassa morsinkoa kutsuttiin jopa ”siniseksi kullaksi” (l’or bleu). Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sillä Pikardiassa morsinko tunnettiin nimellä la waide (germaanivaikutus, saksaksi der Waid, englanniksi woad), kun taas Languedocissa sitä kutsuttiin paikallisella kielellä oksitaaniksi nimellä lo pastel, ranskaksi le pastel. Pastel-sana tuli tavasta muotoilla märät morsingonlehdet palloiksi (vrt. lat. pastellus) säilytystä ja kuljetusta varten. Samaa kantaa on muuten italian pasta, joka tarkoittaa paitsi ”makaroneja”, myös taikinaa. Lisäksi oksitaanin pastel on antanut nimensä taiteessa käytetyille pastelliväreille ja -tekniikoille. Nykyranskassa morsinko on la guède, niin ikään germaanilaina.

Väriaineiden nimitykset on oma, kiinnostava tutkimuskenttänsä, joka kertoo omaa tarinaansa vaikutteiden leviämisestä ja menetelmistä. Vaikka sanojen alkuperä saattaa olla hämärtynyt tai siitä on eriäviä käsityksiä, ovat väriaineet kaikessa materiaalisuudessaan yleensä huomattavasti yksiselitteisempiä kuin värisävyjen nimitykset. Kuka osaisi kertoa, miten keskiajan ihminen (tai minkä tahansa ajan ihminen ennen Pantonen koodeja) hahmotti sävyjen "morsingonsininen", "keskisininen" tai "taivaansininen" erot? Poikkeuksena väriaineiden yksiselitteisyydestä ovat tietenkin indigo ja morsinko. Joskus nimittäin näitäkin käytettiin tahallisesti tai tahattomasti ristiin, ehkäpä syystä, että saman vaikuttavan väriaineen vuoksi lopputulos saattoi olla hyvin samanlainen. 

Morsinkoa myöhemmin Eurooppaan levinneellä indigolla on sen sijaan huomattavasti vähemmän kielellisiä variaatioita. Esimerkiksi englanniksi, ranskaksi ja jopa suomeksi se on indigo, italiaksi indaco. Latinan indicus tarkoitti ja tarkoittaa 'intialaista' eli nimitys kantaa edelleen muistumaa väriaineen yhdestä alkuperämaasta, josta sitä tuotiin Eurooppaan. 

Morsinkopallot paikallisessa kulttuuriperinnössä

Vauraus ei syntynyt pelkästään morsingon viljelystä, vaan väriaineen valmistaminen vaati paljon työvaiheita, jotka työllistivät viljelijöiden ohella käsityöläisiä. Morsingonlehdet vietiin myllyihin, jossa ne murskattiin ja käymisprosessi pääsi alkuun. Menetelmät vaihtelivat alueittain, mutta usein lehtiä kasteltiin muun muassa ihmisvirtsalla.  Languedocissa ne muotoiltiin pieniksi palloiksi, joita kutsuttiin oksitaaniksi kakkusta tarkoittavalla sanalla cocanha. Muitakin mahdollisia merkityksiä on, mutta tämä on liitetty keskiaikaisiin tarinoihin yltäkylläisyyden ja joutilaisuuden maasta (ranskaksi pays de cocagne), vaikka sanoilla ei välttämättä ole yhteistä etymologista juurta. Joka tapauksessa esimerkiksi eteläranskalaisen Lauragais’n alueen matkailu mainostaa itseään sekä yltäkylläisyyden ja morsinkopallojen maana! 

Etelä-Ranskassa oli vielä vähän aikaa sitten peräti kaksi morsinkoon keskittynyttä museota. Toinen, Le Muséum du Pastel, sijaitsee Toulousen laitamilla Labègessä ja siellä järjestetään aktiivisesti morsinkoon liittyviä tapahtumia ja värjäyspajoja. Toinen taas sijaitsi historiallisessa Magrinin linnassa Tarnissa (kuva), jonne oli säilötty alueen viimeisen värimyllyn dokumentteja, työkaluja ja tekstiilejä. Nähtävillä on ollut morsinkopallojen kuivatushuone, jonne on mahtunut jopa 100 000 cocanhaa. Valitettavasti linna on nyt suljettu, koska kiinteistö on myynnissä. Siitäpä upea keskiaikainen linna ja morsinkomuseo samassa paketissa! Ainakin täällä yksi keskiaikaan erikoistunut väritutkija ja oksitaanifani liekeissä!

Mielenkiintoista on myös morsingon uusi tuleminen eli valjastaminen "yltäkylläisyyden maan" luonnonkosmetiikkaan. Alueelta löytyy paljon pieniä valmistajia, jotka mainostavat morsingon tehoa ihonhoidossa. Ilmeisesti iho ei muutu kuitenkaan barbaarisen siniseksi…

Susanna Niiranen

Kirjallisuutta ja nettisivuja

Carr, Gillian 2005. Woad, tattooing and identity in later Iron Age and early Roman Britain. Oxford Journal of Archaeology. 24, 273 - 292.

Centre national de ressources textuelles et lexicales: https://www.cnrtl.fr/etymologie/cocagne//0

https://www.cnrtl.fr/definition/gu%C3%A9d%C3%A9

Henshell, Richard 2024. €527,000 buys you ancient castle with a museum in west France. The Connexion 7.5.2024 https://www.connexionfrance.com/practical/photos-527000-buys-you-ancient-castle-with-a-museum-in-west-france/656690

Jordan, William 2015. Why is blue the world's favorite color? YouGov https://today.yougov.com/international/articles/12335-why-blue-worlds-favorite-color

Lambert, Saigh Kym 2004. The Problem of the Woad https://dunsgathan.net/essays/woad.htm

Le Muséum de Pastel https://www.terredepastel.com/fr/museum/

Le Pays de Cocagne https://www.lepaysdecocagne.fr/culture-et-decouverte/histoire-locale/le-pays-de-cocagne-un-nom-evocateur/