"Muumivärin" mysteeri

Tutkimustyö on vakavaa, vaativaa ja harrasta omistautumista edellyttävää, kuten tiedämme. Toisinaan eteen tulee myös asioita, joiden kohdalla tuo harras omistautuminenkaan ei tahdo tuottaa ratkaisua – ainakaan tavalla, joka kestäisi akateemista tarkastelua.

Omalla kohdallani tällainen tilanne tuli vastaan erään nimeltä mainitsemattoman kauppiaan arkiston äärellä. Kun aineistolla on ikää 200 vuotta, kyseisen ajan todellisuuteen voi olla vaikeaa päästä kiinni – varsinkin jos ei operoi omalla äidinkielellään, saati sellaisen sanaston kanssa, joka olisi entuudestaan tuttua.

Vanhaa sanakirjaa, 1800-luvun digitoituja sanomalehtiä ja erinäisiä satunnaisia nettihakuja hyödyntäen yritin selvittää, minkä väriaineen nimi oli raapustettu erääseen tuontitavaroiden listaan  – löytyisikö jostakin jotakin samanlaista kirjoitusasua tai mainintaa kuin asiakirjaan kirjoitettu Mumifärg. Mikä Mumifärg voisi olla tai tulkitsinko sen edes oikein? Muumiväri? Vai sittenkin mummiväri – kenties ruskean 60 denierin nylonsukan väri?

1800-luvun alussa monilla väriaineilla ei ollut täysin vakiintuneita kauppanimiä tai nimet saatettiin kirjoittaa hyvinkin vaihtelevasti, kirjoittajasta riippuen. Epäselvä käsiala tuo usein lisähaastetta tulkintaan. Vaikeaselkoistenkin sanojen kohdalla yleensä eri lähteistä läpikäymällä löytyy jokin järkeenkäyvä tulkinta.

Vastaus minua askarruttaneen "muumivärin" mysteeriin saatiin tavatessasi kuvataiteilija, tietokirjailija Päivi Hintsasen Jyväskylässä. Hän oli tullut kuuntelemaan luentoa, jonka pidimme kaupunginkirjastolla tammikuun lopulla. Päivi, joka on muuten kävelevä väri(tieto)sanakirja, jäi luennon jälkeen juttelemaan ja matkalla kirjastosta ulos kerroin hänellä muumivärimysteeristäni. Emme päässeet kirjaston tuulikaappia pidemmällä, kun Päivi jo tarjosi mysteerilleni ratkaisun: sehän on siis muumioväri, jota jauhettiin – nimensä mukaisesti – muumioista ja kuulemma punahiuksista tuli parhainta väriä. No kas, eipä tullut mieleeni.

Mummy Brown -väri värikartalla vasemmalla (lähde: Wikimedia Commons).

 

Lähetin Päiville myöhemmin vielä kuvan asiakirjasta ja tuumailimme muita mahdollisia kirjoitusvariantteja. Tässä kuva asiakirjasta ja mysteerimerkinnästä:

Mumifärg-teksti keskellä kuvaa. Aivan kuin se olisi kirjoitettu tummemmalla musteella kuin muut.

 

Päivin kokoama "väriraamattu" eli tutummin Coloria.net-sivusto tarjoilee kattavan tietopaketin tästä ei-vegaanisesta (luonnon)värilähteestä eli Egygptin ruskeasta (ks. teksti tästä). Pieni varoitus kuitenkin ensin, värin historia ja valmistustavat saattavat sisältää nykyihmiselle hieman absurdin kuuloisia yksityiskohtia. Lienee riittävän korrektia todeta tässä, että muumioväri tai egyptin ruskea oli vielä 1800-luvulla yksi suosituimmista ruskeista väriaineista ja taidemaalauksessa pigmenttiä käytettiin 1920-luvulle asti. Yleensä sitä tarvittiin pieniä eriä eikä kiloja. Käyttö väheni ja loppui niin legaalisista kuin myös pragmaattisista syistä: Egyptin muumiovarannot alkoivat ehtyä ja pari tuhatta vuotta vanhoja balsamoituja substituutteja ei juuri ollut markkinoilla liikkeellä.

En suosittele googlailemaan asiasta lisäinfoa yön pimeinä tunteina, jos olet varustettu herkästi karkailevalla mielikuvituksella. Sen verran voin kuitenkin todeta, että googlaamalla muumio- ja väri -sanojen saksalaisvastineilla voi myös päätyä keskieurooppalaisen maalifirman värikarttaan, josta löytyy sävy Mumie. Kyseessä ei kuitenkaan ole ruskea vaan hennon vihervä, hieman homeen sävyyn taittuva väri. Herää kysymys mitä ko. firman markkinointiosastolla on mietitty värisävyjä nimetessä. Ja tarkistin, Tikkurilan värikartassa nimillä ei sentään ole revitelty yhtä suurella vaihteella: hyvin samanlainen sävy on nimeltään – tosin hieman neutraalimmin – Niili. Mielleyhtymä Egyptin suuntaan on kuitenkin sama. 

********

Jos yllämainitussa asiakirjassa oli todellakin kyse tästä muumioväristä, miksi sitä tuotiin Turkuun vuonna 1825 niin paljon – tulkintani mukaan kymmenisen kiloa. Olikohan tilauksissa (tai tulkinnassani?) tapahtunut totaalinen virhe vai oliko kauppias vain ostanut jotain, kun nyt sattui halvalla saamaan...?

Jään siis vielä pohtimaan muumi(o)värin arvoitusta ja mietin perimmäistä syytä siihen mihin tuolloin tarvittiin reiluhko erä parituhatta vuotta vanhaa egyptiläistä jauhemuumiota. Mitään faktaan perustuvaa selitystähän minulla ei ole, mutta joskus voi miettiä myös kontrafaktuaalisia tulkintoja – sellainen ehkä sallitaan näin blogikontekstissa.

(Esimerkiksi täysin fiktiivinen keskustelu eräässä turkulaisessa kauppahuoneessa vuonna 1825. Toim. huom. alkuperäinen fiktiivinen keskustelu käytiin kokonaan ruotsiksi. Myös väri-sanoissa on täysin fiktiivinen painotus:

•          Herra kauppias, sluuppi Lyypekistä saapui. Merkitsin lastin tähän kirjaan.
• Hmm, hyvä. Tarkastetaanpa vielä... Siis OMG, kuka tämän tilasi?!?  Muumioväriä??? Härregud, sitähän on (2020-luvun mittayksiköissä) yli 10 kiloa!
• No mutta kauppiashan käski tilata sitä ruskeaa muu...
• Minä sanoin mummin väristä, en muumion! Sitä samaa mocca moussen ruskeaa kuin ikäneitojen käyttämät tukisukat 1800-luvulla perinteisesti ovat! Det är ju årets trendfärg! Sen piti olla sitä vegaanista kasvivärijustkaa, jonka sävy trendaa Pantonen[1] mukaan. Åh, nej!!)

 

Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mikäli jostakin Turussa 1820-luvulla julkaistusta sanomalehdestä löytyykin myynti-ilmoitus reilusta erästä muumioväriä. Kenties saamme vielä jatkokertomuksen aiheesta.

 Teksti sekä fiktiivisen keskustelun käännös ja litterointi: M. Paloheimo

 

---

[1] Fiktiivisen keskustelun ainoa fakta on se, että mocca mousse todella on trendiväri, tosin kutakuinkin 200 vuotta myöhemmin. 

 Toim. huom. Teksti on tarkoituksella kirjoitettu vapaammalla tyylillä. Ja kiitos jälleen kerran Päiville ja hänen väritietämykselleen. Tämän ansiosta katselen Tikkurilan värikarttaakin aivan uudella tavalla!