Keskiajantutkija Venetsian kirjastoissa

Mitä tekee tutkija Venetsiassa konferenssien välipäivinä? Menee tietenkin kirjastoon! Koska Venetsiassa ei pääse ovelta ovelle millään ilveellä ja koska kävellen näkee muutenkin enemmän, kaupunkieloa ja La Serenissiman satumaista valoa, kanaaleita ja palatseja saattoi ihailla matkalla majapaikasta kirjastoihin. Saarille rakennetussa kaupungissa reitit mutkittelevat välillä alle metrin levyisiä kujia pitkin ja kävelemään joutuu sitä kautta, missä sattuu olemaan silta.

Yksi Venetsian kanaaleista matkan varrella.

Kaiken muun ohella myös Venetsian kirjastolaitoksen historia on vanha ja varsin kunnianarvoisa, sillä sen perustaminen lasketaan itsensä Francesco Petrarcan tasavallalle lahjoittamasta kirjakokoelmasta vuodelta 1362. Fyysistä kirjastorakennusta ei sentään tältä ajalta ole säilynyt. Biblioteca Nazionale Marciana sijaitsee nimensä mukaan turistimassojen täyttämän Pyhän Markuksen torin laidalla. Marciana on erikoistunut klassilliseen filologiaan ja Venetsian historiaan, joten olin melko varma, että sieltä löytyy myös ensimmäinen, 1500-luvun puolivälissä painettu ammattimainen värjäysopas, Gioanventura Rosettin laatima Plichto. Itse asiassa 1500- ja 1600-luvun editioita löytyi useita!

Eräs 1500-luvun Plichtoista (kannet eivät alkuperäiset).

Seuraavaksi suuntasin Querini Stampaliaan, joka perustettiin alunperin venetsialaisen yksityisperheen kirjaston ympärille vuonna 1864. Käsikirjoitusten, inkunaabelien ja nykykirjojen joukossa on 1 617 teosta 1500-luvulta, seassa myös Rosettin kirjoittama toinen teos parfyymeista, jonka halusin ehdottomasti nähdä. Paitsi että olen reseptien tutkijana kiinnostunut sisällöstä, halusin nähdä kirjan myös siksi, että se oli painettu samassa painotalossa kuin Plicthon toinen varhaiseditio, jonka painovuodesta on esitetty toisistaan poikkeavia olettamuksia. Painoteknisten ja kielellisten ratkaisujen vertailu saattaa olla ilmestysvuoden päättelyn kannalta varsin olennaista ja kiinnostavaa, vaikka tämä ei pääkysymykseni tutkimuksessani olekaan.

Querini Stampalian sisätilat olivat viihtyisät.
Yläkerrassa on museo ja alakerrassa kahvila!

Kolmantena tutkimuspäivänä löysin itseni kaupunginarkistosta (Archivio di Stato), jossa säilytetään Venetsian värjäreiden ammattikunnan statuutteja 1200-luvulta lähtien. Hauskaa oli löytää muun muassa samoja kasveja keltaisen värin valmistamiseksi, mistä olen parastaikaa kirjoittamassa artikkelia tutkimusprojektimme tulevaan kirjaan ja löytyipä Rosettistakin joitakin tarkentavia tietoja. Sitten vain kuvat ja päivitetyt tiedot esitelmäni dioihin, koska konferenssi alkoi seuraavana päivänä. Esitelmäni Plicthosta sisälsi siis varsin tuoreeltaan hankittua tietoa!

Arkiston holveja.

Teksti ja kuvat: Susanna Niiranen 

Taustatiedoksi: Susanna matkasi maata pitkin Venetsiaan ja sieltä edelleen Sienaan lähdettyään Hollannin Leidenissä pidetystä ESSCH:n konferenssista. Venetsiassa Susanna piti esitelmän Biblioteche perdute – biblioteche ritrovate. Diffusione di codici italiani e collezionismo oltre le Alpi (XV-XVII secolo) -konferenssissa, joka pidettiin 3.–4.4.2025. Sienassa hän osallistuu kirjahistorian viikolla Sienan yliopiston ja Muses moving North -verkoston järjestämään tapahtumaan. Verkosto tutkii italialaisen humanismin siirtymistä pohjoiseen kirjojen kautta. Susanna pitää huomenna 8.4.2025 esitelmän On the art of dyeing. Plictho, the first printed manual for the professional dyer Sienan yliopistolla.