Tutkimusavustajana väriprojektissa: mitä kaikkea kevät on pitänyt sisällään?

Vappu on aivan kulman takana, ja siten myös tutkimusavustajan pestini alkaa lähestyä loppuaan. Sen myötä onkin hyvä aika katsoa taaksepäin kulunutta kevättä, jonka aikana olen päässyt kurkistamaan niin tieteen tekemisen, kirjanteon kuin tutkimusryhmässä työskentelyn maailmaan.

Aloitin projektissa helmikuun alussa, ja monenlaista on sen jälkeen ehtinyt tapahtua. Suurin osa työtehtävistäni on pyörinyt hankkeessa parhaillaan meneillään olevan kirjaprojektin ympärillä. Olen päässyt esimerkiksi lukemaan ja kommentoimaan lukujen ensimmäisiä versioita, yhtenäistämään lähdeviitteitä ja -luetteloita, poimimaan väritermejä kirjaan tulevaan sanastoon, ratkaisemaan ongelmakohtia yhdessä kirjoittajien kanssa ja ylipäätään valmistelemaan käsikirjoitusta seuraavaa vaihetta eli vertaisarviointia varten. On ollut mielenkiintoista päästä näkemään, mitä kaikkea kirjanteon kulisseihin kuuluu ja millaisia päätöksiä toimittajat tekevät selkeän ja eheän kokonaisuuden muodostamiseksi. Samalla olen tietysti oppinut hurjasti itse projektin aiheesta, väreistä. On ollut hienoa päästä toisaalta hyödyntämään aiemmissa töissäni oppimiani toimitustaitoja ja toisaalta laajentamaan näkökulmaani tiedejulkaisemisesta varsinaiseen kirjoitusprosessiin.

Kevään värejä luonnossa.

Kirjaprojektin lisäksi olen saanut autella myös hanketoiminnan muilla osa-alueilla. Viestinnän puolella olen julkaissut tiedotuspostauksia blogissa sekä ottanut vastaan maaliskuussa järjestetyn värjäyspajan ilmoittautumiset. Pääsin myös seuraamaan ja valokuvaamaan itse pajaa: tämä oli ensimmäinen kosketukseni luonnonväreillä värjäämiseen, ja osallistujien harrastuneisuus ja innostus värjäystuloksista jättivät varsin positiivisen vaikutuksen. Muiden töiden lomassa olen päässyt  myös alkuperäislähteiden äärelle tiedonhaun merkeissä: olen poiminut värjärien tietoja henkikirjoista ja metsästänyt mainintoja muumioväristä sanomalehdistä.

Tutkimusavustajana työskentely on ollut antoisaa paitsi mielenkiintoisten työtehtävien, myös hankkeen tutkijoiden luoman mukavan ja kannustavan ilmapiirin ansiosta. Minua on jo pidempään kiinnostanut jatko-opintoihin hakeminen, ja olen saanut kallisarvoisia neuvoja ja vinkkejä sitä silmällä pitäen! Suosittelisinkin pestiä kaikille, joita yliopistomaailma ja tutkijan työ voisivat kiinnostaa.

Teksti ja kuva: Elisa Kujansuu