Värejä ja värjäreitä Historiantutkimuksen päivillä Jyväskylässä

Historiantutkimuksen päivien pääpaikkana toimi yliopiston päärakennus.

Seitsemänsiä valtakunnallisia Historiantutkimuksen päiviä vietettiin kuluneella viikolla, 16–18.10.2025, syksyisessä Jyväskylässä. Historian ja etnologian laitoksen sekä Suomen Historiallisen Seuran järjestämä konferenssi kokosi yhteen noin 350 historiantutkijaa ja piti sisällään monenlaisia mielenkiintoisia kohtaamisia, keskusteluja ja esityksiä.

Säädellyt sävyt-projektillamme oli konferenssissa kaksi sessiota, jotka pidettiin peräkkäin viimeisenä konferenssipäivänä eli lauantaina. Varhaisesta aloitusajasta huolimatta paikalla oli varsin mukavasti väreistä, värjäreistä ja väriainetuonnista kiinnostunutta yleisöä.

Sessioissa pidetyt puheenvuorot pohjautuivat tekeillä olevan kokoomateoksemme lukuihin. Puheenjohtajan pestiä hoiti Kustaa H. J. Vilkuna (JY), joka on myös syvällisesti perehtynyt värjäreiden ja värjäyksen historiaan. Aamun avasivat Susanna Niiranen (TAU) ja Riikka Räisänen (HY) esityksillään keltaisesta vaatevärinä ja sosiaalisena merkitsijänä renessanssiajan Italiassa sekä punaisesta suomalaisten 1500–1800-lukujen tekstiilien värinä. Kahvitauon jälkeen olivat vuorossa Merja Uotilan (JY), Maare Paloheimon (JY) ja Timo Särkän (JY) puheenvuorot, joiden aikana saimme kuulla värjärin ammatista ja sen kehityksestä Suomessa pitkällä aikavälillä, turkulaisen Kingelinin kauppahuoneen väriainetuonnista 1800-luvun alkupuolella sekä paperin valmistuksesta, valkaisusta ja koloniaalisesta tiedontuotannosta läntisessä kulttuuripiirissä vuosina 1770–1860.

 

Susanna esitteli keltaisen värin käyttöä ja merkityksiä.

Riikka kertoi muun muassa punaisten luonnonväriaineisten alkuperästä
ja punaiseen väriin eri aikoina yhdistetyistä merkityksistä.

Keskustelu kävi iloisen vilkkaana molemmissa sessioissa ja yleisö esitti puhujille monia mielenkiintoisia kommentteja ja kysymyksiä. Esiin nousseita teemoja olivat muun muassa väriaineiden ja värjäystulosten laatu ja kestävyys sekä värjäyksestä ympäristölle eri aikoina aiheutuneet haitat. Kysymysten myötä päädyttiin pohtimaan esimerkiksi sitä, kuinka tärkeää luottamus värjäreiden ja asiakkaiden välillä oli: vaikkapa keltaista värjättäessä eri väriaineiden välillä oli selkeitä laatu- ja hintaeroja, mutta toisaalta värjärin maine oli kiinni kestävästä värjäystuloksesta – jotta värjäri saattoi tarjota asiakkaille kestäviä tekstiilejä, tarvitsi hän hyvälaatuisia raaka-aineita. Luottamus oli tärkeää myös väriainekaupassa.

Lisäksi pohdittiin muun muassa valkaistun paperin kestävyyttä tekstiileihin verrattuna sekä värjäykseen hyödynnettyjen luonnonväriaineiden mahdollisia muita käyttötarkoituksia. Yleisöstä nostettiin esiin muun muassa brasilianpuu soittimien materiaalina sekä eri luonnonaineiden lääkekäyttö yhtenä selityksenä niiden tuonnille Suomeen. Sessiossa todettiinkin, että esimerkiksi tuontia koskevasta aineistosta on vaikea päästä täyteen varmuuteen siitä, mihin tarkoitukseen jokin tietty kasvi- tai puuaines lopulta meni, sillä käyttömahdollisuuksia oli useita. 

 

Merja käsitteli muun muassa värjäriammattia ja sen säätelyä.

Maare esittelemässä väriainetuonnista kertovia lähdesarjoja, tulli-ilmoituskirjoja ja
Kingelinin kauppahuoneen liikekirjeenvaihtoa.

Timon esityksessä tutustuttiin paperin valmistukseen ja pohdittiin, miksi juuri valkoinen. 

 

Teksti: Elisa Kujansuu & Maare Paloheimo

Kuvat: Elisa Kujansuu, Maare Paloheimo & Riikka Räisänen