Tutkijaesittely: Maare Paloheimo

Jatkamme Säädellyt sävyt-projektimme tutkijoiden esittelyä. Vuorossa on Maare Paloheimo, joka kertoo oheisessa tekstissä omasta taustastaan ja kiinnostuksen kohteista. Aiemman tutkijaesittelyn pääsee lukemaan tästä linkistä.

Kuka olet?

Olen Maare Paloheimo, Suomen historiasta väitellyt ja taloudesta kiinnostunut tutkija. Erityisesti minua kiinnostaa 1800-luvun liiketoiminta- ja hallintohistoria – aiheet, joista en opiskelijana ollut ollenkaan innostunut. 

 

Tutkija suurennuslasissa Tarton yliopiston kirjaston aurinkoisella sisäpihalla.

Mitä teet?

Tällä hetkellä toimin tutkijana Säädellyt sävyt -tutkimushankkeessa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella. Saatan myös olla aika usein tähän blogiin ilmestyvien tekstien taustalla.

Millainen on taustasi?

Sanoisin, että monipuolinen. Historiasta kiinnostuin oltuani kesätöissä itäsuomalaisella museolla ja tavatessani niin arkeologian kuin historian opiskelijoita. Päädyin opiskelemaan historiaa – vaikka olin alunperin kiinnostunut enemmän ruotsin kielestä –, mikä sitten onkin määritellyt työuraani hyvin pitkälle. Suomen historian pro gradu-tutkielmani ja lisensiaatintyöni liittyivät Itä-Suomen rauta- ja sahateollisuuteen, mutta väitöskirjassa skaala laajeni ja aiheeksi muotoutui liike-elämän edustajien poliittinen vaikuttaminen 1800-luvun alun Suomessa. Kirjoitin väitöskirjani englanniksi, sillä halusin työskennellä ulkomailla. Tämä toteutuikin: työskentelin useamman vuoden saksalaisessa yliopistossa. Palattuani Suomeen olen mm. johtanut omaa tutkimusprojektia, työskennellyt tutkijana valtionhallinnon palveluksessa ja tietoasiantuntija yliopistokirjastossa. Minulla on myös arkisto-, museo- ja kirjastoalan koulutus sekä viimeisempinä olen tehnyt myös Turvallisuus ja strateginen analyysi -opintokokonaisuuden opintoja Jyväskylän yliopistossa. Jollakin tavalla kaikki tämä täydentää toisiaan. Monenlaista on tullut siis tehtyä ja opiskeltua, mutta omimmaksi olen kuitenkin kokenut tutkimustyön.

Mitä tutkit?

Tutkin väriainekauppaa ja kaupan verkostoja. Olen kiinnostunut 1800-luvun alun suomalaiskauppiaiden ja -apteekkareiden taloudellisista ja sosiaalisista verkostoista: tässä tapauksessa siitä, miten he välittivät kaukomailta peräisin olevia väri- ja muita raaka-aineita Suomeen ja edelleen suomalaisille värjäämöille ja värjäreille. Tämä vaati organisaatiokykyä, verkostoja, kielitaitoa, pääomaa ja logistisia järjestelyjä – Suomen kytkeytyminen kansainvälisen talouden verkostoihin on minusta äärimmäisen kiinnostavaa.

Mikä sinua innostaa tässä projektissa?

Projektimme monipuolisuus ja se, että tutkimustyön ohella meillä on mahdollisuus viestiä tutkimusprojektistamme sekä sen tuloksista monilla eri tavoilla – tästä toivottavasti lähiaikoina lisää. Innostun myös omasta tutkimustyöstäni uudella tavalla, kun saan keskustella kollegoiden kanssa tutkimuksesta ja tulosten soveltamisesta. Uusien ajatuksien heittely, ideointi, syvälliset keskustelut ja uudenlaisten näkökulmien löytäminen ovat parasta tässä työssä.

Mitä haluat tutkimuksellesi viestiä?

Sitä, että talous- ja liiketoimintahistoriaakin voi tutkia monella tavalla. Aina ei tarvitse lähteä liikkeelle suuryrityksistä tai tunnetuista menestystarinoista, vaikka ne luonnollisesti kiinnostavatkin monia.

Lempivärisi?

Sinisen eri sävyt, lähinnä pukeutumisessa. Suosin käytännöllisyyttä, joten useimmiten minulla on jotakin tummaa päällä.

Miten värit vaikuttavat sinuun?

Värit vaikuttavat viihtyvyyteen ja toki mielialaan. Ihastelen värikkäästi pukeutuvia ihmisiä ja värikylläisiä sisustuksia. Pukeutujana huomaan kuitenkin suosivani hillitympää väriskaalaa, vaikka kaikenlaiset kuosit kiehtovat. Toisaalta minulla on pitkäaikainen mieltymys punaiseen väriin, jonka koen piristävänä etenkin syksyllä ja talvella (tunnustan, että tällä hetkellä vaatekaapissani on kolme punaista syys- tai talvitakkia ja odotan, että saan taas kaivaa ne esille säiden viiletessä).

Minkä värisiä vaatteita sinulla on kaapissasi?

Pääasiassa mustia tai sinisiä, mikä johtuu paljon käytännön syistä ja myös työurasta. Lisäksi kaapistani löytyy yllättäviä väripilkkuja kuten vaaleanpunaista, murrettua keltaista, lilaa ja vähän vihreääkin. Ostan nykyisin harvoin vaatteita uutena: suosin mieluummin kierrätystä, joten väriskaala on laajentunut senkin takia. Toisaalta teen myös jonkin verran vaatteita itse ja jostain syystä minun on vaikea säilyttää rationaalisuuteni nähdessäni kevään tai syksyn kangasuutuudet ja uudet väriyhdistelmät. Väriä enemmmän mietin kyllä nykyään vaatteen (tai kankaan) materiaalia ja laatua, kestävyyttä sekä monikäyttöisyyttä, sillä haluan huomioida myös ekologiset näkökulmat.

 

Vastausteksti Maare Paloheimo, kuva Susanna Niiranen.