Tutkijaesittely: Susanna Niiranen

Päätimme tehdä jokaisesta projektimme tutkijasta lyhyen esittelyn blogiimme. Aloitamme keskiajan tutkija Susanna Niirasesta, joka kertoo omasta taustastaan ja kiinnostuksenkohteistaan oheissa esittelytekstissä.

Suurennuslasissa Susanna Niiranen, kuvattu Tarton yliopiston kirjaston etupihalla.

Kuka olet?
Susanna Niiranen, historiantutkija ja romaaninen filologi. Olen erikoistunut keskiajan ja uuden ajan alun kulttuureihin, joita olen tutkinut paljolti käsikirjoitusten kautta. Aikakausien risteyskohtaa voidaan kutsua myös renessanssiksi. Olen tutkinut niin Etelä-Eurooppaa (Ranska ja Italia) kuin Pohjois-Eurooppaa (Ruotsi ja Puola) sekä tiedonkulkua näiden välillä. 

Mitä teet?
Olen Koneen säätiön rahoittaman Säädellyt sävyt -hankkeen tutkija 2023-2025. Toimin Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Kirjoitan värihankkeen artikkeleita, toimitan yhteistä kirjaa ja koordinoin muiden projektin jäsenten kanssa siihen liittyvää toimintaa, kuten seminaareja ja työpajoja. Olen kirjoittanut oppikirjoja ja osallistun eri tavoin yhteistyöhön kouluihin ja koulutukseen liittyvissä organisaatioissa. Minua kiinnostaa myös kotiseutuni Savonlinnan paikallishistoria, jonka hyväksi toimin Pyhän Olavin Killan hallituksessa.

 
Millainen on taustasi?
Kipinä keskiaikaan syntyi jo opiskeluaikana, jolloin löysin oksitaaninkieliset naistrubaduurit. Opettelin muinaisoksitaania ja tein trobairitzeista gradun, lisensiaattityön ja väitöskirjan. Käänteentekevä oli vuosi Roomassa eli Vatikaanin kirjastossa pidetty keskiajan kansainvälinen tutkimuskurssi. Sittemmin olen toiminut historian ja kielen tutkimuksen rajapinnoilla, työskentelemällä sekä historian ja etnologian että kielen ja viestinnän tutkimuksen laitoksilla. Keskiajan tutkimuksessa minua kiinnostavat erityisesti kansankieliset lähteet, esimerkiksi kansankielisten trubaduurien ilmestyminen 1100-luvulla ja lääkintäreseptit; ylipäätään ihmisten elämä kirkon ja oppineen maailman ulkopuolella. Eliitin kulttuuriin perehdyin Oxfordin yliopiston The Jagiellonians -projektissa, jossa tehtäväni oli tutkia Katariina Jagellonicaa dynastiansa jäsenenä. Sen jälkeen olen tutkinut Katariinan veljen, Sigismund II Augustuksen renessanssikirjastoa sekä oksitaania vähemmistökielenä. Värien tutkiminen oli luontevaa, koska aiemmin tutkimani lääkintäreseptit sisälsivät myös värireseptejä ja eliitin pukeutumisen kohdalla olin jo tarkastellut heidän käyttämiään vaatteita, niiden materiaaleja ja symboliikkaa.

Keskiajan tutkija innostui Tarton yliopiston ja Ruotsin valtakunnan vaiheista. Kuva Tarton yliopiston päärakennuksen edessä.

 

Mitä tutkit?
Tässä hankkeessa tutkin renessanssin värioppaita sekä värjäreiden ammattilähteitä. Näitä on säilynyt runsaasti osana Firenzen villa-ammattikunnan lähteitä 1300-luvulta lähtien. 

Mikä sinua innostaa tässä projektissa?
Minua innostaa se, että saan perehtyä minulle uuteen aiheeseen, uusiin lähteisiin ja vaihtaa näkökulmia tiiviisti työryhmässä. Kävin toukokuussa 2024 arkistomatkalla Firenzessä Archivio di Statossa, Biblioteca Riccardianassa ja Biblioteca Mediceanassa. Käsikirjoitustutkimus oli minulle ennestään tuttua, mutta villa-ammattikunnan pitkät lähdesarjat kauniine, alkuperäisine sidoksineen olivat iloinen yllätys, samoin värjäysoppaat, joissa oli kuvitusta. Säilyneet muistumat Firenzen kaupunkikuvassa, kuten Corso dei tintori (värjäreiden katu) ja värjäreiden tabernaakkeli kertovat, miten tärkeitä värjärit ovat Firenzelle olleet.

Mitä haluat tutkimuksellasi viestiä?
Että hyvin monenlaisia aiheita voi historiasta tutkia! Olen käynyt puhumassa renessanssin väreistä ja värjäreistä kouluissa ja käyn esittelemässä hanketta myös ensimmäisen vuoden historian opiskelijoille. Yhtenä moottorina tutkimuksessani toimii tämän tutkimuksen mukana tullut tietoisuus siitä, että monet tekstiilivärjäykseen liittyvät rakenteelliset epäkohdat, kuten ympäristön saastuminen, kolonialismi sekä sosiaalisesti alimpien värjäriryhmien vaaralliset työolot ja huonot palkat ovat syntyneet keskiajalla, mutta ovat edelleen olemassa.  Tämän osoittamisella voi kenties saada ihmiset ajattelemaan, että muutokset globaalissa tekstiilituotannossa olisivat viimein tarpeen.  

Lempivärisi?
Vihreä ja ruskea. Luonnossa tykkään aniliininpunaisista kukista, kuten keto- ja tervaneilikoista. Ne tuovat kivan kontrastin suomalaisen luonnon värimaailmaan.

Miten värit vaikuttavat sinuun?
Kotini on aina ollut värikäs ja kerroksellinen. Meillä on esimerkiksi turkoosi 50-luvun keittiö. Minulle esineiden tarinat vaikkapa edellisiltä sukupolvilta ovat osa harmonian kokemusta. Uskon, että ympäristöllä on paljonkin merkitystä ihmisen mielialaan ja toimintaan – enkä puhu nyt vain kodeista, vaan laajemminkin rakennetusta ympäristöstä ja luonnonympäristöstä sekä näiden suhteesta. En ole kuitenkaan kovin ankara visualisti. Tärkeintä on, että kykenee löytämään itsestään ja läheltään iloa, oli kyseessä sitten kivanvärinen seinä, karvoja kaikkialle tiputteleva koira tai kirja, jonka lukemista odottaa.

Minkävärisiä vaatteita kaapissasi on?
Vihreitä, ruskeita ja mustia. En pidä kovin vaaleista sävyistä, ne eivät mielestäni sovi minulle. Siihen on myös käytännön syitä, koska käytän aamulla koirat ja yleensä lähden samoissa vaatteissa töihin.

 

Teksti: Susanna Niiranen, kuvat: Maare Paloheimo