Tutkimusmatkalla Turussa: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Kesän alussa tutkimusmatkailin Turussa erään 1800-luvulla eläneen kauppalaivan kapteenin ja myöhemmän kauppiaan jalanjäljissä. Mielenkiinnonkohteeni, Nils Wilhelm Tjäder (1781–1831), oli eräs niistä kapteeneista, jotka toivat ulkomaisista satamista Turkuun tekstiilivärjäyksessä tarvittuja väriaineita – ja luonnollisesti muitakin ns. siirtomaatuotteita – 1810-1820-luvuilla. Tjäderin ulkomaanmatkoista on jäänyt merkintöjä niin Juutinrauman tullitileihin kuin turkulaiskauppiaiden kirjeenvaihtoonkin, minkä ohella hänestä löytyy tietoja myös Turun kaupunginarkiston arkistokokoelmista. 

Tjäder, alunpitäen Vehmaan postikonttorin hoitajan poika, kuului isänsä kautta tunnettuun turkulaiseen Tjäderin (Tjaeder) kauppias-laivanvarustajasukuun. Isänsä varhaisen kuoleman jälkeen poika päätyi Turkuun sukulaistensa luo. Turun Tjäderit omistivat useita laivoja, joten Nils Wilhelmkin pääsi nuorena merille ja eteni kauppalaivan kapteeniksi. Tiedämme Tjäderin olleen maailmaa nähnyt kapteeni, joka vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta vaurastui ulkomaankaupalla. Hänen kytköksensä väriainetuontiin oli pääasiallinen syyni kiinnostua hänen vaiheistaan. Lisätutkimukseen motivoi myös osin se, että Turun kaupungin historiaa käsittelevistä teoksista Tjäderistä löytyy niukalti tietoa. 

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo kadun puolelta.

Turussa vaikuttaneen ja kauppapuotia pitäneen Tjäderin jalanjäljille on konkreettisestikin haastavaa päästä Turun syyskuun 1827 palon takia. Suurpalossa tuhoutui kaupungin silloisesta keskusta-alueesta arvioiden mukaan noin 75 prosenttia ja 11 000 kaupunkilaista jäi ilman kotia. Kaupungin asemakaava muuttui palon jälkeen: jälleenrakennus toteutetiin saksalaislähtöisen arkkitehdin C. L. Engelin laatiman uuden asemakaavan mukaan, jolloin keskiaikaisia katuja suoristettiin, levennettiin ja kaupunkiin lisättiin puuistutuksia paloturvallisuuden nimissä. Näin ollen kaupungin vanhoja tontteja tuntemattoman on hieman haastavaa suunnistaa nyky-Turun kaduilla etsimässä tutkimuskohteensa elämän kiintopisteitä. 

Tjäderin jäljissä kulkevalla on kuitenkin yksi etu puolellaan: Turun palosta säästyneessä niin kutsutussa Qwenselin talossa Läntisellä rantakadulla oli Tjäderin koti ja kauppapuoti Turun palon jälkeen (ks. kuvat yllä). Puurakenteinen punaiseksi maalattu talo lienee monelle Turun historiasta ja museoista kiinnostuneelle tuttu myös siellä toimivan Apteekkimuseon ansiosta. Museo avattiin vuonna 1958. Qwenselin talon ja Apteekkimuseon historiasta kerrotaan kohteen omilla www-sivuilla. Kyseinen kohde on Turun keskustan vanhin puutalo.

N. W. Tjäder osti talon vuoden 1827 palon jälkeen ja asui siellä vuonna 1830 tekemäänsä konkurssiin asti. Hän piti kauppapuodissaan myynnissä muun muassa erilaisia elintarvikkeita ja kulutustavaroita, minkä ohella kaupan oli myös luonnonväriaineita. Hän mainosti myyntituotteitaan sanomalehdissä muiden turkulaiskauppiaiden tavoin. Turun Museokeskuksen tutkija Johanna Viitaharju on käsitellyt Tjäderin ja tämän perheen vaiheita kahdessa blogikirjoituksessa, joten en syvenny niihin tarkemmin (ks. lähdeluettelo). Viitaharju osoittaa hyvin konkreettisesti miten maallinen mammona ja onni oli Tjäderin tapauksessa katoavaista eikä kauppapuotikaan tuonut riittäviä tuloja Turun palon jälkeisinä vuosina. Maailman meriä seilanneen ja parhaimmillaan komean garderoopinkin omistaneen kauppalaivan kapteenin elämän ehtoo oli täynnä vastoinkäymisiä ja köyhyyttä.

Tjäder jätti kuitenkin Qwenselin taloon oman jälkensä: kauppatoiminnan aloittaneen Tjäderin on mainittu sijoittaneen edellisen omistajan rakennuttamiin uusiin tiloihin kadun varrelle puotinsa ja puhkaisseen tätä varten oviaukon kadun puolelle. Mainitun oven kohta on se, jossa on kadun puolelta portaat rakennukseen ja josta oli aiemmin käynti museoon. Nyt sisäänkäynti museoon on sisäpihan puolelta, josta pääsee myös kahvilaan.

Käynti sisäpihalle.

Rakennuksena Qwenselin talo / Apteekkimuseo on mielenkiintoinen ja sen historia monikerroksinen: rakennusta on laajennettu ja se on nähnyt monenlaista eläjää Aurajoen varrella seistessään. Tosin varsinaista apteekkia talossa ei koskaan ole ollut vaan apteekkisisustus ja -tavarat ovat peräisin eri apteekeista. Rakennukseen on myös sisustettu talossa asuneen perheen koti rokokoo- ja kustavilaistyylin mukaisesti. Sisustus kuvaa talossa vuosina 1789–1815 asuneen  lääketieteen professorin Joseph Gustav Pippingin (aateloituna Pippingsköld v. 1812) perheen aikaa.

 

Venäjän vallan aikana kaksoiskotka toimi apteekkitunnuksena.

Apteekin myymäläpuoli - ikkunat ovat kadulle päin.

 

Puun kuorta apteekin lasiastiassa.

Vaikka minut vetikin Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon lähinnä siellä asuneen henkilön kiinnostavat elämänvaiheet – ja osin myös sisäpihan kahvilakin –, tarjoaa paikka paljon muutakin kiinnostavaa. Apteekki-interiööri, jollaista ei välttämättä odota näkevänsä matalahkossa kaupunkipuutalossa, on jo sinällään hieno. Lääkepullot johdattavat ajatukset "wanhan ajan" apteekin tunnelmaan, samoin kuin esillä olevat laitteet ja lääkkeiden valmistuksessa tarvitut muut esineet. Osa lääkeaineista on ollut ulkomaan tuontia, mihin viittaavat myös myymäläpuolen tiskillä keltaisena hohtavat sitruunat (tosin ei aidot) –  niitä muuten tuotiin 1820-luvun Turkuunkin laatikkotolkulla esimerkiksi saksalaissatamista. Peremmällä kävijä kohtaa myös tutumpia kotimaisia kuivattuja kasveja, joita on käytetty lääkinnässä. Museossa voi tutustua myös elohopean käyttöön "lääkitsemistarkoituksissa". 

 

Turkulaiskauppiaiden ja muutaman apteekkarinkin vaiheita tutkineena kiinnitin huomioni muun muassa apteekin "myymälän puolella" olevaan korkeaan kannelliseen lasiastiaan, joissa havaintojen mukaan oli kiinanpuun tai kiniinipuun kuorta (lasiastiassa teksti kinkina). Trooppisen puun kuoresta saatiin kiniiniä. Aiemmin tässä blogissa esittelemä tunnettu turkulaishahmo, apteekkari-liikemies ja kauppaneuvoksen arvolla palkittu Erik Julin (1796–1874) omisti kaupungissa niin kutsutun kiinanmyllyn, jossa puun kuorta jauhettiin lääkkeeksi. Samaisella Julinilla oli Halistenkoskessa väri- ja luujauhomylly, jossa jauhettiin muun muassa bresiljaa (aiempi kirjoitukseni lähdetietoineen on luettavissa täällä).

 

Sitruunoita savikulhossa apteekin myymäläpuolen tiskillä.

Yrttikimppuja roikkumassa Apteekkimuseon katosta.

Museokierroksen päätteeksi voi viivähtää tunnelmallisella sisäpihalla ja nauttia kahvilan tarjonnasta. Sisäpihan puolelta pääsee myös "lasten apteekkiin", jossa voi leikkiä vanhan ajan apteekkaria ja pyöritellä vaikka pillereitä. Paikka näyttää olevan suosittu kohderyhmänsä keskuudessa. 

"Lasten apteekin" seinällä oleva Mauri Kunnaksen käsialaa oleva kuva näyttää saaneen vaikutteita Apteekkimuseon sisätiloista. Yhtäläisyyksiä on helppo havaita.

Akileijat kukkivat sisäpihalla.

Museokäynnin jälkeen jäin vielä pohtimaan N. W. Tjäderin elämänvaiheita. Hänen, kuten lukemattomien muiden turkulaisten, kohtaloksi koitui nimenomaan kaupungin palo. Johanna Viitaharju toteaa blogikirjoituksessaan onnettomissa olosuhteissa vuonna 1831 kuolleen entisen kauppalaivan kapteenin sekä hänen perheensä olleen vain yksi niistä monista, joiden elämään Turun palo vaikutti käänteentekevästi. Tjäderin ja hänen aikalaistensa tarinat luovat palokatastrofille inhimilliset puitteet ja muistuttavat siitä, miten kaupunkilaiset yrittivät selviytyä Turun jälleenrakennusvuosina. Toisaalta kapteeni Tjäderin vaiheet kertovat myös liike-elämän toiminnasta, verkostoista ja kaukokaupasta, johon Turku ja laajemmin koko Suomikin kytkeytyi. Tjäderin tarinan rinnalla voidaan hahmottaa kehityskulkuja siitä, miten vähittäinen elintason nousu ja kulutuskulttuurin kehittyminen lisäsivät eksoottisten, kaukomailta tuotujen tuotteiden kysyntää ja tarjontaa – ja työllistivät kauppalaivojen kapteeneita ja merenkulkijoita ylipäätään ja veivät näitä yhä kauemmas Itämeren piiristä. 1800-luvun alun Turku oli oman aikansa suurin suomalainen kulutuskeskus ja Napoleonin sotien jälkeisessä seesteisemmässä vaiheessa ulkomaankauppa saattoi rikastuttaa monia – N. W. Tjäder oli yksi niistä, jotka kokivat (hetkellisen) menestyksen.

 

Tjäderin omakätinen allekirjoitus liikekirjeessä. Tutkimuskirjallisuudesta ja muissa lähteissä käytetään välillä muotoa Nils Wilhem Tjäder, välillä muita muotoja kuten Nils Fredrich.

Teksti ja kuvat Maare Paloheimo 

Aikomukseni on kirjoittaa Tjäderistä ja kenties parista muusta turkulaishahmosta myöhemmin lisää, minkä takia en tässä vapaamuotoisessa kirjoituksessa  viittaa tarkemmin alkuperäislähteisiin. Alle on listattu keskeisimpiä kirjallisia lähteitä, joita on käytetty aiheen taustoittamiseen. Kuvitus on vain Apteekkimuseon puolelta, Qwenselin talon sisustus on tarkoituksella rajattu kuvailun ulkopuolelle. Olen ilmoittanut museokäynnilläni henkilökunnalle, että otan kuvia myös blogikäyttöön.

 

Kirjallisuus:

Hänninen, T., Viitaharju, J., Vornanen, J. 2018: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Turun museokeskus.

Nikula, O. 1972: Turun kaupungin historia 1809-1856. Turku: Turun kaupunki. 

Talamo-Kemiläinen, M., Kurri, K., Viitaharju, J., Aaltonen, J., Närhi, R., & Söderström, M. 2012: Fortunakortteli ja Qwenselin talo. Turun museokeskus. 

Toropainen, V. P. 2015: Aurajoen Halistenkosken historiaa. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja, 48, 117–231. Artikkeli on saatavilla  myösosoitteessa https://journal.fi/ssvk/article/view/53302.

 

Verkkolähteet:

Teerijoki, I. 2007/2008: Tjaeder, Jean Gabriel. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-005805 

Viitaharju, J. 2016: Kapteeni Tjäderin onnettomuudet / Osa 1. Dödens timma – ack, så hastigt – slog. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi 4.10.2016. Saatavissa: https://kulperi.blogspot.com/2016/10/kapteeni-tjaderin-onnettomuudet-osa-1.html. Viitattu: 4.7.2025.

Viitaharju, J. 2016: Kapteeni Tjäderin onnettomuudet / Osa 2 ”Det för mig så smärtande steg”. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi 12.10.2016. Saatavissa http://kulperi.blogspot.com/2016/10/kapteeni-tjaderin-onnettomuudet-osa-2.html. Viitattu 4.7.2025.