Säädellyt sävyt: väriaineet, värjärit ja välittäjät yhteiskunnallisen muutoksen kuvaajina, 1400-1850

Turkulaisvärjärin tekemä korvaushakemus Turun palossa tuhoutuneista värjäystyössä tarvituista materiaaleista sekä muusta menetetystä omaisuudesta. Turun kaupunginarkisto, Turun palokomitean arkisto. Kuva Maare Paloheimo. Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana olen useamman kerran tutkinut Turun vuoden 1827 paloon liittyviä asiakirjoja. Vaikka Turun palo ja sen jälkeiset tapahtumat ovatkin saaneet akateemista huomiota viime vuosina, on palossa ja etenkin sen jälkiseurauksissa vielä paljon tutkittavaa. Oma kiinnostukseni Turun paloa kohtaan lähti liikkeelle eräästä vuonna 1830 kirjoitusta anomuskirjeestä, jossa turkulainen pikkukauppias pyysi lainaa tai avustusta kymmenlapsisen perheen ahdingon takia (Paloheimo 2012, sivu 66-67). Anomus oli osoitettu hallisijalle eli Venäjän tsaarille, mutta käytännössä anomusta käsitteli Suomen senaatin talousosasto, joka oli perustettu 1809 Suomen siirryttyä Venäjän vallan alla. Kauppiaan perheen ahdingosta kertova anomus ei liittynyt silloin tekemäni v

Säädellyt sävyt-tutkimusprojektimme eilinen sessio Baltic Connections -konferenssissa, joka pidettiin Jyväskylän Seminaarinmäen S-rakennuksessa, houkutteli paikalle aiheeseen perehtyneitä kotimaisia ja kansainvälisiä tutkijoita. Session puheenjohtajana toimi Riina Turunen (JYU). Projektin johtaja Merja Uotila kertomassa värjäämöistä ja alan sääntelystä. Kolmen esityksen jälkeen jäi hyvin aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Kysymyksiä riitti niin väri- ja puretusaineista, tekstiililaaduista ja niiden värjäämisen tekniikoista, eri aikojen vaatemuodista, suomalasista kotoperäisistä värikasveista ja niiden käytöstä sekä tiettyjen värien yleisyydestä, tutkimusajankohdan rahayksiköistä ja toki myös tutkimuksen hypoteesista. Kiitämme yleisöä ja session puheenjohtajaa aktiivisesta keskustelusta! Tutkija Paloheimo esittelee väriainetuontia Suomeen 1800-luvun alussa. Tutkija Niiranen ja nuori Minna Canth hengähtävät session jälkeen. Konferenssi jatkuu vielä perjantai-iltapäivään ja luvassa on r

Säädellyt sävyt-projektimme tutkijat ovat tällä viikolla esillä Jyväskylän yliopistolla järjestettävässä Baltic Connections -konferenssissa . Meillä on oma sessio keskiviikkona 12.6.2024 (ks. ohjelma tästä linkistä ). Heinäkuussa vuorostaan Merja Uotila ja Susanna Niiranen ovat mukana Suomen värjärikilta ry:n Värjäripäivillä, jotka pidetään Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla 18.-21.7.2024. Merja ja Susanna puhuvat aiheesta "Keltainen väri Italian renesanssista Suomen maaseudulle" torstaina 18.7. Värjäripäivien tarkempi ohjelma löytyy päivien nettisivuilta . Tapahtumaan ilmoittautuminen aukeaa 13.6.2024. Projektimme tutkija Susanna Niiranen viimeistelemässä värikästä esitelmäänsä. Kuva Maare Paloheimo

Myöhäiskeskiajan värjäreitä ja väriaineita tutkivalle Firenzen kirjastot ja arkistot ovat aarreaittoja. Kaupunkiin ja sen ympäristöön syntyi 1200-luvulla kasvava tekstiilintuotanto ja kauppa, joka laajeni nopeasti kansainväliseksi. Varakkaat tekstiilikauppiaat, kuten Medicit, harjoittivat myös pankkitoimintaa ja kertynyt varallisuus mahdollisti muun muassa rakentamiseen, taiteeseen ja kokonaiseen elämäntapaan kiinnittyvän ilmiön, jonka tunnemme italialaisena renessanssina 1300-ja erityisesti 1400-luvuilla. Eliittiä enemmän olemme tässä projektissa kiinnostuneita värjäreistä ja muista väri- ja värjäämistietämystä välittäneistä ihmisistä. Värjäreillä ei ollut varsinaisesti omaa ammattikuntaa, vaan he kuuluivat useimmiten villa-alan ammattikuntaan (it. Arte della lana ). Keskiajan ammattikuntien tapaan Arte della lanan toiminta oli tarkasti säädeltyä. Poikkeuksellista on se, että ammattikunnan lähteitä on säilynyt varsin runsaasti 1300-luvun alusta vuoteen 1780 saakka. Vain murto-osa on

Euroopan läpi lähteille Ilmastonmuutoksesta ja paljosta huolipuheesta huolimatta junamatkailu ulkomaille ei edelleenkään ole selkeä vaihtoehto akateemisessa maailmassa. Infraa kansainväliseen junamatkailuun ei yliopistoissa ole välttämättä lainkaan. Yliopistojen matkatoimistot eivät junamatkoja välitä, ja vaikka välittäisivätkin, eivät apurahansaajat voi yleensä käyttää yliopiston matkatoimistoja. Aikataulut ja varaukset hoidetaan itse ja periaatteessa omaa korttia vinguttaen, jälkikäteen projektia laskuttaen. Taistelimme myötämielisten esimiesten avulla kuitenkin projektimme tililtä ennakot matka-apurahana, mistä iso kiitos! Koska rahoittajamme Koneen Säätiö kannustaa kestävään matkailuun, olimme budjetoineet junamatkat jo hakemuksen budjettiin. Junaliput voivat tulla varsinkin pitkillä matkoilla lentoja kalliimmiksi. Suomesta lähes minne tahansa ulkomaille matkustaminen junalla on kallista, hankalaa ja aikaavievää (no, Pietariin oli aiemmin helppoa) ja ajallakin on hin