Säädellyt sävyt: väriaineet, värjärit ja välittäjät yhteiskunnallisen muutoksen kuvaajina, 1400-1850

Projektimme tutkijat Susanna Niiranen ja Merja Uotila vierailivat Jyväskylässä sijaitsevassa Suomen käsityön museossa tutkimassa museonäyttelyitä väritutkijoiden näkökulmasta. Väriaineista ja värjäyksestä kiinnostuneille museon perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan  tarjosivat kiinnostavaa katsottavaa ja kokeiltavaa. Jos vielä mielii tutustua näihin perusnäyttelyihin, on syytä kiirehtää: museossa aloitetaan pian näiden lähes 24 vuotta palvelleiden näyttelyjen purku ja uuden perusnäyttelyn rakentaminen. Näyttelyt ovat auki vielä reilun viikon, sunnuntaihin 1.9.2024. Pulloissa on kasviväri- ja puretusainenäytteitä 1910-luvulta.   Suomen Käsityön Ystävät lahjoitti värjäyskokoelman Valtion kotiteollisuusmuseolle vuonna 1913. Museon uusi näyttely avautuu kesäkuussa 2025. Perusnäyttelyn purku ei kuitenkaan tarkoita sitä, että museon toiminta mitenkään hiljenisi - päinvastoin. Museolla on toki muitakin pienempiä näyttelyitä ja siellä järjestään säännölli...

Tutkimusprojektimme myötä olemme itsekin alkaneet pohtimaan aiempaa tarkemmin sitä, miten tai missä käyttämämme tai hankkimamme vaatteet, langat, kankaat tai muut tekstiilit on värjätty. Olemme kuitenkin joutuneet huomaamaan miten vaikeaa kuluttajan on saada tietoja tekstiilien tai käsityömateriaalien värjäämisessä käytetyistä väri- ja viimeistelyaineista. Käytännössä tietoa väriaineista saattaa helpoiten löytää pientuottajilta tai käsityöläisiltä - suuremman luokan toimijat taas eivät empiiristen havaintojemme perusteella edes aina ymmärrä mistä on kyse. Esimerkiksi itse kysyin eräältä suuryritykseltä, joka valmistaa kuluttajille suunnattuja tekstiilivärejä käsin- ja pesukonevärjäykseen, miten heidän tuotteensa vaikuttavat vesiekosysteemeihin varsinkin haja-asutusalueilla (satuin juuri silloin olemaan sellaisella asuinalueella). Sain vastaukseksi, ettei tuotteita ole testattu eläimillä eivätkä tuotteet sisällä eläinperäisiä ainesosia. Noh, tätähän en siis edes kysynyt.   Tekstiili...

Projektimme tutkija Susanna Niiranen kirjoittaa Teija Alangon uudesta Nokkosvillaa ja värttinänkehriä -kirjasta. Lue mitä ajatuksia kirja ja sen aihepiiri Susannassa herätti!   Teija Alanko: Nokkosvillaa ja värttinänkehriä Nappasin kirjaston uutuushyllystä Teija Alangon uusimman teoksen Nokkosvillaa & värttinänkehriä. Tarina tekstiilikäsityön historiasta (Vastapaino, 2024). Monet muistavat hänen aiemmat tietokirjansa, kuten esimerkiksi kauniin kuvateoksen Malva ja mulperi. Poimintoja entisajan puutarhoista , joka sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2019.    Kirjan kaunis etukansi. Biologi ja kasviarkeologi Alangon kasvitietämys on nyt laajentunut tekstiilikasveihin ja kuten kirjasta käy sympaattisella tavalla ilmi, kyse ei ole pelkästään tutkijan keräämästä tiedosta, vaan pitkäaikaisesta kiinnostuksesta aiheeseen ja kokemusperäisestä osaamisesta, kutsuttakoon sitä vaikkapa käsityön tietotaidoksi. Samassa persoonassa elävän tutkijan ja tekijän vuoro...

Projektimme tutkijat ovat askaroineet väreihin ja värjäykseen liittyvien aiheiden parissa myös kesäkuukausina. Merja Uotila ja Susanna Niiranen olivat puhumassa projektistamme Lammilla järjestetyillä värjäripäivillä heinäkuussa. Monipuoliseen ohjelmaan kuului myös käytännön työskentelyä höyryävien väripatojen äärellä. Merja on harrastanut värikasvien keräämistä ja värjäystä myös muulloinkin. Värjättyjä lankoja kuivumassa heinäkuu Värjäripäivillä Lammilla. Kuva Merja Uotila. Kultapiiskulla värjättyä lankaa (oikealla). Kuva Merja Uotila. Lisäksi Susannan on voinut tavoittaa kesän aikana muun muassa Savolinnan torilta saippuakauppiaan tiskin takaa. Maare on vuorostaan jalkautunut tutkimansa apteekkari-liikemiehen omistuksessa olleen värimyllyn vanhalle paikalle sekä perehtynyt alustavasti Turun Akatemiassa vaikuttaneen professori Pehr (Pietari) Kalmin (1716-1779) kasvitieteelliseen perintöön. Halistenkoski nykyasussaan. Paikalla sijaitsi apteekkari-liikemies Erik Julinin omistava väriraa...

Blogi jää pienelle kesätauolle. Ennen sitä vielä muistutus Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalle pidettävistä Värjäripäivistä 18.-21.7.2024, joilla myös projektimme jäsenet Susanna Niiranen ja Merja Uotila esitelmöivät keltaisesta väristä. Päivien tarkempi ohjelma löytyy näiltä sivuilta (sivu avautuu uuteen ikkunaan). Päivitämme projektin kuulumisia blogiin taas myöhemmin kesällä. Värikasvinakin käytetty pietaryrtti. Kasvista saadaan keltaisia ja vihreitä sävyjä. Kuva: Maare Paloheimo

Turkulaisvärjärin tekemä korvaushakemus Turun palossa tuhoutuneista värjäystyössä tarvituista materiaaleista sekä muusta menetetystä omaisuudesta. Turun kaupunginarkisto, Turun palokomitean arkisto. Kuva Maare Paloheimo. Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana olen useamman kerran tutkinut Turun vuoden 1827 paloon liittyviä asiakirjoja. Vaikka Turun palo ja sen jälkeiset tapahtumat ovatkin saaneet akateemista huomiota viime vuosina, on palossa ja etenkin sen jälkiseurauksissa vielä paljon tutkittavaa. Oma kiinnostukseni Turun paloa kohtaan lähti liikkeelle eräästä vuonna 1830 kirjoitusta anomuskirjeestä, jossa turkulainen pikkukauppias pyysi lainaa tai avustusta kymmenlapsisen perheen ahdingon takia (Paloheimo 2012, sivu 66-67). Anomus oli osoitettu hallisijalle eli Venäjän tsaarille, mutta käytännössä anomusta käsitteli Suomen senaatin talousosasto, joka oli perustettu 1809 Suomen siirryttyä Venäjän vallan alla. Kauppiaan perheen ahdingosta kertova anomus ei liittynyt silloin tekemäni v...