Säädellyt sävyt: väriaineet, värjärit ja välittäjät yhteiskunnallisen muutoksen kuvaajina, 1400-1850

Sininen on yksi maailmanhistorian suosituimmista vaateväreistä. Nykyäänkin se pitää lempivärien ykkössijaa kansainvälisissä kyselyissä kulttuurista riippumatta. Historiallisesti värin suosio hämmästyttää, koska sitä saadaan luonnosta suhteellisen harvoista lähteistä toisin kuin vaikkapa keltaista. Itse asiassa koko sinisen historia on pääasiassa kahden kasvin, morsingon ja indigon, vuorottelua - ja jopa taistelua.   Värimorsinko ( Isatis tinctoria ) levisi varhain Aasiasta Eurooppaan ja sen käyttö tekstiilivärjäyksessä tunnettiin jo esihistoriallisena aikana. Sitä viljeltiin myös antiikin Roomassa. Erityisesti populaarikulttuuriin on levinnyt käsitys, jonka mukaan roomalaiset olisivat pitäneet morsingonsinistä barbaarien värinä, millä esimerkiksi pohjoisen Britannian piktit (lat. picti , maalatut) olisivat maalanneet tai tatuoineet ihoaan, mutta varsinaisia todisteita asiasta ei ole, vain erilaisia tulkintoja ja nimen etymologia voi nykytiedon mukaan viitata muuhunkin. Keskiajalla

Today is the European Day of Languages and we would like to remember our international followers and readers. As far as we know, our blog has readers, e.g. from the USA, the Netherlands, Hongkong and Singapore, Germany and Estonia. We would like to remind you that our research group has also published articles on the dyeing industry, use of natural dyes as well as clothing in English. If you wish to read our previous research in English, please have look on the following ones: Uotila, Merja & Paloheimo, Maare (2021): "Textiles in blue. Production, consumption and material culture in rural areas in early-nineteenth century Finland. Scandinacian Economic History Review , 71:2, 199-217 . Open Acces DOI:  10.1080/03585522.2021.2010593   Niiranen, Susanna (2024).“A Hanged Man’s Clothes. Leonardo da Vinci’s Fascination with Dressing.” Nordic Journal of Renaissance Studies 22, 191-205 . The article is available here . We hope that we can provide you with more articles in English

Jatkamme Säädellyt sävyt-projektimme tutkijoiden esittelyä. Vuorossa on Maare Paloheimo, joka kertoo oheisessa tekstissä omasta taustastaan ja kiinnostuksen kohteista. Aiemman tutkijaesittelyn pääsee lukemaan tästä linkistä . Kuka olet? Olen Maare Paloheimo, Suomen historiasta väitellyt ja taloudesta kiinnostunut tutkija. Erityisesti minua kiinnostaa 1800-luvun liiketoiminta- ja hallintohistoria – aiheet, joista en opiskelijana ollut ollenkaan innostunut.    Tutkija suurennuslasissa Tarton yliopiston kirjaston aurinkoisella sisäpihalla. Mitä teet? Tällä hetkellä toimin tutkijana Säädellyt sävyt -tutkimushankkeessa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella. Saatan myös olla aika usein tähän blogiin ilmestyvien tekstien taustalla. Millainen on taustasi? Sanoisin, että monipuolinen. Historiasta kiinnostuin oltuani kesätöissä itäsuomalaisella museolla ja tavatessani niin arkeologian kuin historian opiskelijoita. Päädyin opiskelemaan historiaa – vaikka olin alunperin kiinnos

Alkusyksyn väriloistoa. Projektimme syyskauden ohjelma alkaa täsmentyä! Ensimmäisenä vuorossa on Säädellyt sävyt: tekstiilivärjäyksen ja -värien historiaa - esitelmäilta Suomen käsityön museolla 9.10. kello 16.30-18.30 (Kauppakatu 25, Jyväskylä). Luomme katsauksen tekstiilivärjäyksessä käytettyihin luonnonväriaineisiin ja niiden käyttötapoihin pitkällä aikavälillä. Mitä väriaineita on käytetty Euroopassa ja Suomessa ennen synteettisten väriaineiden valtakautta? Miten värjäystavat ovat kehittyneet ja miten vaikutteet ovat välittyneet Pohjolaan asti? Käsittelemme myös värien merkityksiä, arvostusta sekä sitä, miten värikkäiden vaatteiden käyttöä on pyritty rajoittamaan muun muassa varallisuuden, sosiaaliryhmän ja sukupuolen mukaan. Projektimme keskiaikatutkija Susanna Niiranen pitää vuorostaan esitelmän Renesanssin värit värjäreiden näkökulmasta Jyväskylän yliopistolla 15.10. kello 17.00 alkaen. Tilaisuuden järjestää Keskiajantutkimuksen seura Glossa ry. ja paikkana on Tietonie

Viime sunnuntaina eli 15. syyskuuta vietettiin jälleen Turun päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1961 alkaen ja sen ajankohdaksi on vakiintunut syyskuun kolmas sunnuntai. Tänä vuonna päivää vietettiin kesäisen lämpimässä auringonpaisteessa. Itse suuntasin tuolloin Aurajoen Halistenkoskelle – ja tietenkin historian äärelle eli Turun vesilaitosmuseolle sekä joen toisella puolella sijaitsevalle Myllärintalolle. Halistenkoski Aurajoen ylittävältä kävelysillalta nähtynä. Nelisen kilometriä Turun kaupungin keskustasta sijaitsevalla Halistenkoskella on pitkä teollinen historia, ulottuen aina keskiajalle saakka. Kosken pudotus on seitsemän metriä sadan metrin matkalla, mikä on ymmärrettävästi houkutellut paikalle vesivoimaa tarvitsevaa tuotantotoimintaa jo vuosisatoja. Varhaisin laitos on ollut villakankaiden käsittelyä varten rakennettu verkavalkki, joka perustettiin 1549. Jo pitkään tätä ennen koski oli ollut tärkeä myllynpaikka ja kalastuspaikka. Halistenkosken historiasta kiinnostunut vo

Säädellyt sävyt -projektillamme on myös oma tili Instagrammissa, sen löytää osoitteesta https://www.instagram.com/saadellyt_savyt/ tai suoraan tästä linkistä . Insta-tilimme on luonnollisesti blogia värikkäämpi ja kuvapainoitteisempi. Raportoimme sinne projektiimme liittyvistä ajankohtaisista asioista ja tapahtumista sekä esimerkiksi akateemista tutkimustyötä tasapainottavista värjäys- ja muista harrastuksista. Projektimme jäsenistä erityisesti Merja on perehtynyt kasvi- ja sienivärjäyksen maailmaan ja näin syksyn tullen Instassa onkin jo vilahdellut kuvia molemmilla tavoilla värjätyistä upean värisistä langoista.    Sienillä värjättyjä lankoja. Oheisessa kuvassa on Merjan värjäystyön tuloksia eilisillalta: hehkuvan punaisia veriseitikillä värjättyjä lankoja sekä tummempi vyyhti samettijalalla värjättyä lankaa. Kannattaa siis ottaa myös Insta-tilimme seurantaan! Teksti Maare Paloheimo, kuva Merja Uotila.  

Maata pitkin matkustamiseen liittyvät kirjoitukset sekä muut tutkijan arkeen liittyvät tekstit ovat olleet blogimme suosituinta sisältöä. Jatkamme vielä työmatka-teeman parissa ja tarjoamme muutaman vinkin Viron vierailuja varten. Vierailimme työn merkeissä Tartossa, viehättävässä yliopistokaupungissa vain parin tunnin junamatkan päässä Tallinnasta. Tartto - vuoden 2024 eurooppalainen kulttuuripääkaupunki. Kuvassa raatihuoneen tori. Työmatkalle laivalla ja junalla Näin alkusyksyllä suuntasimme eteläiseen naapurimaahamme Viroon pienimuotoiseen kirjoitusretriittiin. Olimme onnistuneet synkronisoimaan kalenterimme niin, että saimme järjestettyä mahdollisuuden kokoontua kolmestaan useammaksi päiväksi kirjoittamaan tulevan väri-aiheisen kirjamme johdantoa sekä yhteisartikkeleitamme ja edistämään tämän ohella muita Säädellyt sävyt -tutkimushankkeen asioita. Matka Tarttoon ja takaisin sujui kätevästi ja edullisesti maata pitkin. Matkasimme ensin kukin omia reittejämme Helsingin Länsiterminaal

Käsintehtyä morsingolla värjättyä saippuaa.   Innostuin korona-aikaan toden teolla ensin palasaippuan hyvistä ominaisuuksista ja sitä myötä itse saippuanteosta. Valmiin saippuamassan sulatus ja muottiin kaataminen tuntui turhan yksinkertaiselta, eikä siten saippuan koostumukseenkaan voinut vaikuttaa, joten opettelin perinteisen, lipeää sisältävän kylmäprosessimenetelmän. Olin keskiaikamarkkinoilla nähnyt saippuaa keitettävän hirven luista ja teurasjätteistä (mistä tulikin loistavaa saippuaa), joten ajattelin, että jos keskiaikaiset emännät ovat taidon hallinneet, niin kai nykyajan tohtorikin sen voisi oppia!  Ensimmäiseksi valmistin kaikkein yksinkertaisinta oliiviöljysaippuaa eli epävirallisesti Marseille-saippuaa, koska sitä ei sillä nimellä saa muualla kutsua. Se syntyy varsin sisäsiisteistä ja vähistä ainesosista eli oliiviöljystä, vedestä ja lipeärakeista. Koska oliiviöljysaippua onnistui yli odotusten, aloin kokeilla erilaisia yhdistelmiä paitsi saippuoiden toimivuuden (puhdist

Päätimme tehdä jokaisesta projektimme tutkijasta lyhyen esittelyn blogiimme. Aloitamme keskiajan tutkija Susanna Niirasesta, joka kertoo omasta taustastaan ja kiinnostuksenkohteistaan oheissa esittelytekstissä. Suurennuslasissa Susanna Niiranen, kuvattu Tarton yliopiston kirjaston etupihalla. Kuka olet? Susanna Niiranen, historiantutkija ja romaaninen filologi. Olen erikoistunut keskiajan ja uuden ajan alun kulttuureihin, joita olen tutkinut paljolti käsikirjoitusten kautta. Aikakausien risteyskohtaa voidaan kutsua myös renessanssiksi. Olen tutkinut niin Etelä-Eurooppaa (Ranska ja Italia) kuin Pohjois-Eurooppaa (Ruotsi ja Puola) sekä tiedonkulkua näiden välillä.  Mitä teet? Olen Koneen säätiön rahoittaman Säädellyt sävyt -hankkeen tutkija 2023-2025. Toimin Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Kirjoitan värihankkeen artikkeleita, toimitan yhteistä kirjaa ja koordinoin muiden projektin jäsenten kanssa siihen liittyvää toimintaa, kuten seminaareja ja työpajoja. Olen